Synnytyskertomus

39+2

23.11.13 Kävin synnärillä koska mua sattu alaselkään ja olin varma, et h-hetki on lähellä. Synnärillä mut laitettiin käyrille puoleks tunniks, olin avautunut 1 sentin mut muuten kaikki oli hyvin, joten mut laitettiin takas kotiin. (ne oli harjoitussupistuksia)

24.11.13 Porukoillani oli pikkujoulut ja oli tarkoitus mennä porukalla juomaan kuumaa glögiä nuotion viereen. Mutta, mä en pystynyt liikkua koska mua sattu alaselkään hirveesti. Ne kivut oli niin kovat, et aloin itkemään ja valitin kipua. Äiti ja täti olivat huolissaan, ja miettivät jo synnärille lähtöä sekä olivat siinä uskossa jo että tänään se tyttö syntyy. Mut ei syntynyt kuitenkaan.

24.11-25.11.13 Välinen yö koitti, olin todella todella todella väsynyt ja sainkin nukuttua sellaset pari tuntia suunnillein. Yöllä n. klo 00.00 jälkeen alkoi taas samat alaselkä kivut. Mä en tiennyt miten päin mun ois pitänyt olla jotta olo helpottuisi. Ramppasin jatkuvasti suihkussa, söin särkylääkettä, keinuin tuolilla, menin nelinkontin ja heilutin itseäni, mies hierosi selkää. Nää kaikki keinot auttoi vaan hetkeksi, kunnes kipu taas yltyi ja vielä voimakkaaksi. Mulla oli hirveä nälkä, yritin syödä mutten pystynyt.

Pitkä yö jatkuu, ja kivut myös jatkuu. Oli aamuyö ja en nukkunut pätkääkään, en myös kykennyt syödä. Teki mieli soittaa synnärille mut pelkäsin, et joudun kuitenkin tekee U-käännöksen. Mies tunsi itsensä ihan avuttomaks, ei tiennyt mitä hän voisi tehdä muuta kun hieroa.

Aurinko alkoi sarastamaan, ja oli aamu. Aamu kuudelta edelleenkin kärvistelin kotona reippaasti sen tunnin. Klo 07.00 Mulla alkoi tulla sellaset tekstit jo suusta, et mies säikähti mun sanoja ja soitti synnärille paniikissa. Puhelun aikana istuin pöntöllä (kansi oli siis kiinni) ja sain paniikkikohtauksen, tärisin niin paljon et oisin tippunut pöntöltä alas jos mies ei ois tullut pitämään musta kiinni. Synnäriltä meinattiin lähettää meille ambulanssi, mut mies sanoi ettei tarvitse. Puhelun jälkeen mies yritti rauhoitella mua, ei pystynyt. Kohtaus vaan jatkui, jatkui.. Kunnes mies soitti äidilleni ja sanoi, että mulla on paniikkikohtaus eikä saa mua rauhoitettuu. Joten mies laittoi puhelimen mun korvalle, ja äiti yritti rauhoittaa mua. Kohtaus loppui.

Klo 07.30 Pakattiin sairaalakassi, olin itse niin shokissa et otin laukkuun tytön vaatteet ja itselleni alusvaatteita. Kamera ja hygieniatarvikkeet unohtui. Porukat tuli hakemaan meitä, hypättiin autoon ja lähdettiin synnärille. Hassua oli se, et autossa mulla loppui supistukset tai en ainakaan tuntenut niitä enään. Synnärillä oli hoitaja vastassa ja mut vietiin heti käyrille, en ollut käyrillä kovin kauaan kunnes hoitaja soitti puhelun, ''synnytyssali valmiiksi ja heti'' sanoi hoitaja puhelimeen. (Wuhuu, 4 senttiä auki)

Puhelun jälkeen hoitaja sanoi mulle, että ''älä nyt pelästy, mut vauva ei voi tällä hetkellä hyvin. Sut pitää viedä nopeasti saliin''. Menin shokkiin ja kysyin, että synnytänkö tänään, hoitaja nyökkäsi päätään. Sanoin hätääntynenä, etten uskalla synnyttää, pelkään tulla äidiksi, emmä voi synnyttää tänään. Olin niin shokissa, etten tiennyt mitä pitäisi ajatella tai sanoa.

Kun päästiin saliin, mulle tungettiin ilokaasua ja puhkaistiin kalvot. Pikkuinen asukin sykkeet alkoi nousemaan, ja hänellä ei ole enään hätää masussa. Huh!! Noh, kivut taas tuli ja valittelin hoitajalle kipua, hoitaja yritti laittaa mulle kipulääkkeet muttei löytänyt suonta mun kädestä, joten verisuoni puhkesi. Hoitajan piti lopettaa piikittelyä ja hälyttää lääkäriä jolla on enemmän kokemusta.

Lääkäri löysi suonen heti ja sain Epiduraalin ja Spinaali puudutukset. Olo helpottui, ja se oli ihana tunne! Siinä sitten vaan makasin sängys ja mies istui vieressäni, meitä kumpaakin väsytti mut ei silti nukuttu. Tunnit meni hitaasti.. hyvin hitaasti.
Mulla oli hirveä nälkä ja pyysin ruokaa hoitajalta, no kappas. Enpäs saanut sapuskaa! Sain jonkun helvetin mehun... No eipä siinä sitten mitään. Ollaan sitten nälissään!

Tunnit kului, kului.. Kunnes olikin jo aika ponnistamaan. Mulla oli voimat jo niin lopussa, etten jaksanut. Myös sen takia pikkuisella alkoi sykkeet laskemaan ja oli kiire saada se maailmaan. Kätilöt (2) ja mieheni tsemppasivat mua jaksamaan, kunnes jostain sain voimat kerättyy ja pikkuinen oli maailmassa. Soitin samantien äidille ja sanoin hänelle, että kuuntele. Äiti kuuli vauvan ensimmäiset itkut!

Annoin vauvan kätilölle ku hän kylvetti sen ja mies seurasi vierestä, joten minä pääsin sillä aikaa suihkuun. Verta vaan valui reisiä pitkin ku nousin sängystä, myös kylppäri oli veressä. Mutta oli ihanaa päästä suihkuun, tuntui siltä etten ois peseytynyt vuoteen!

Noh, synnytys meni loppujen lopuks hyvin, vauva syntyi terveenä ja sai arovsanan 10.
Pituus 51cm ja painoa 4085g syntymäaika 15.29 ja päivä 25.11.13 (maanantai) synnytys kesti 13 tuntia ja ponnistus puoli tuntia ja viikkoja 39+4. Pitkät 9 kuukautta olen kantanut tuota pientä nyyttiä ja pitkät 9 kuukautta odottanut et saan pienen nyytin syliini. Vihdoinkin se tapahtui! <3





Synnytyksestä toipuminen:
Sain 7 syvää tikkiä ja niiden takia, en saanut mennä saunaan enkä saanut urheilla (muuta kun kävellä) 2-3 kuukauteen. En pystynyt istumaan kahteen viikkoon, aina piti olla joku tyyny alla, söin myös särkylääkeitä joka päivä. Toivuin aika nopeasti 1-2kk synnytyksen jälkeen. En vielä kuitenkaan ole palautunut hirveen hyvin.. Mut siihen menee aikaa.





Lue myös Raskausaikani

4 kommenttia:

  1. kääk mikä vauvakuume iskee kun näitä kuvia katselee :') <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! Olisipa mulla vielä tuollainen pieni nyytti <3

      Poista
  2. suloinen vauva ♥ meinasi tulla itkut ku luin sun synnytyksestä ..

    VastaaPoista