TEINIÄITI

Tämä herättää paljon tunnetiloja. Järkytystä, ahdistuneisuutta, pelkoa, iloa, surua ja onnellisuutta. Kun tulee nuorena äidiksi, herää kaikenlaisia kysymyksiä päähän. Esimerkiksi, miten kerron tämän vanhemmilleni? Pidänkö vauvan? Entä koulut ja kaverit?

Monet kertoo ekana kavereilleen tai sisaruksille, sillä niille on helpompi kertoa kuin vanhemmilleen. Se on ihan ymmärrettävää, että pelkää miten vanhemmat suhtautuu asiaan. Myös minä pelkäsin, todella paljon. Kuitenkin rohkastuin kertomaan, ja vastaanotto oli sellainen mitä arvelinkin.

Ei tullut kukkia ja onnitteluja samantien, vaan kauhistuneita katseita. Siitä huolimatta, mulla putos iso taakka hartioilta sillä sain kerrottua ison uutisen. Vanhemmilta saa enemmän apua ja tukea, ne on siihen tehtävään parhaimpia kuin sisarukset tai kaverit.

Totuus on se, että kaverit katoaa loppujenlopuks sun ympäriltä, sillä raskaus/lapsi muuttaa kaverisuhteita. Lapsettomat kaverit olettaa, ettei ole enää aikaa kun on se lapsi. Höpöhöpö sanon minä! Kyllä sitä aikaa löytyy jos vaan haluaa, ei se lapsi ole este.

Jokainen äiti alkaa kaivata ympärilleen niitä mamma kavereita, joiden kanssa voi puhua lapsista ja jakaa vinkkejä miten Pirkko-petterin saa nukahtamaan ilman itkuja tai miten saa Vesa-matilta vatsakivut pois. Myös lapset saa leikkikavereita, ja lapsesta tulee sosiaalisempi.

Entä koulut ja työt? Ne ehtii myöhemminkin käydä, ei elämä lopu siihen että saa lapsen nuorena. Ei kannata stressaa sitä, että ammatti on saamatta. Töitä voi myös tehdä myöhemmin, hyvin pärjää kelan ja sossun tuella. Kannattaa keskittyä siihen lapseen, ja miettiä sitten uudestaan omaa tulevaisuutta kun lapsi on vähintään vuoden ikäinen.

Ei teiniäitiys ole paha asia, niinkuin varmaan se tuo monen ihmisen mieleen,

että "miten noin nuori pystyy huolehtia pienestä vauvasta.."  jotkut nuoret on "kypsempiä", toivottavasti ymmärrätte pointin. Luonnonäiti on sen verran ihmeellinen että melkein ketä vaan pystyy huolehtia lapsestaan. 

Millaisia ajatuksia teille tulee tästä aiheesta? 

- Veera