LAPSEN KEHITYS JA PARI SANAA ÄITIYDESTÄ

Mietin, että tekisin postauksen vaan Nellin kasvusta ja kehityksestä mut sit ajattelin, että miksen kertoisi äitiydestä ja sen ohella tytön kehityksestä ja kasvusta? Yhdessä postauksessa kerroin isyydestä, tosin omasta näkökulmastani. Mutta siis, nyt tähän aiheeseen..

Miltä äitiys tuntuu? Kertakaikkiaan hienolta mutta raskaalta niinkuin kuuluukin. Äitiyttä on vaikea selittää, se pitäisi itse kokea jotta voi samaistua. Muistan sen päivän ku kätilö ilmoitti, että tänään tyttö tulee maailmaan. Olin peloissani ja paniikissa, että miten mä osaan hoitaa niin pientä vauvaa ku en ole koskaan hoitanut? Miten musta voi tulla äiti? Kaikkea päässä pyöri sillä hetkellä, tytön syntymän jälkeenkin olin hämilläni ja mietin, onko tuo kaunis lapsi tosiaan mun.

On jännittävää seurata joka päivä miten lapsi kehittyy ja kasvaa. Nellihän oli vähän aikaan sitten tuollainen pieni nyytti joka vaan halusi olla sylissä ja ihmetellä maailmaa, mutta nyt se jo touhuu nii kovin ettei perässä enää pysy! Luulin, että mulla ois paljon sanottavaa tästä aiheesta mut oikeastaan mä en löydä sanoja.

Nelli kasvaa tosiaan niin nopeasti, et napa se vaan paukkuu niin sanotusti! :D Nyt kun Nelli saa lisää korkeutta ja oppii joka päivä uusia asioita, nii alkaako tää vauva aika olla pikku hiljaa ohi? Tänääkin nappasin tytön syliin ja sanoin, että ootko mun vauva nii tyttö vaa käänteli päätään ja vilkuili lattialle. Hö, viihtyy paremmin lattialla ku sylissä.

Mainitsinkin tuolla facebookin puolella, että just viime neuvolan käynnillä puhuttiin siitä ku Nelli ei osaa istua ilman tukea. Noh, seuraavana päivänä neiti oppi istumaan ilman tukea :D Ja nyt samaan syssyyn opittiin seisomaan tukea vasten. Juurihan se haki kovin sitä konttausasentoa mut näyttää siltä, että konttaukset jää välistä ja aletaan kävelemään.

... Ja 6kk iässä sanottiin ''äiti'', 7kk iässä sanottiin ''vauva'', mitäs muuta vielä? Niin tosiaan, jos Nelli on vaikka olkkaris leikkimässä ja mä oon esimerkiks keittiössä, noh Nelli hetken aikaa ihmettelee missä äiti on. Yleensä Nelli ilmoittaa mulle vauvakielellä, että on yksin.. No, mä sit huikkasen tytölle että olen keittiössä. Nii Nelli sit ryömii vauhdilla luokseni keittiöön, ja jos vaihdan paikkaa nii tää tulee perässä. :D

Mä en halua kiirehtiä Nellin kehityksessä, tarkoitan sitä että annan lapsen kehittyä rauhassa ilman että otan stressiä. Kyllä se Nelli oppii kaikki aikanaan. Tuntuu vaan siltä, että ihmiset olettaa että heti kun Nelli on oppinut uuden jutun niin heti perään pitäis oppia taas jotain.. Vaikka mun oli tarkoitus aloittaa pottailua, nii ehkä aloitankin myöhemmin. Justhan typykkä oppi istumaan ilman tukea, ja seisomaan tuen kanssa. Ehkä näihin kahteen uuteen asiaan on parempi keskittyä, ja sitten kun siltä tuntuu nii siirtyä pikku hiljaa kuivaksi. Nelli oppii hurjan nopeasti, joten en ehkä siks ota stressiä. :)

Mutta joo, sanat alkaa käydä vähiin ja aivot alkaa lopettamaan raksuttamisen joten ehkä ois hyvä jos lopettaisin tämän postauksen tekemisen, jotta ei tuu väkisten väännettyä tekstiä. :) Kellokin on jo aika paljon, joten hyviä öitä <3