MINÄ JA HÄN

Yks ilta aloin miettimään, et en oo kertonut hirveesti itsestäni tai parisuhteestani. Joten, omistan täysin tämän postauksen mun ja miehen tarinalle. :) Ottakaa lukijat hyvä asento, sillä voi olla että tästä tulee pitkä tarina!

Minä ja mieheni tavattiin Järvenpään ammattikoululla, mieheni on siis kotoisin Helsingistä. Me molemmat asuttiin asuntolassa, tosin eri talossa mut talot olivat peräkkäin joten pystyi hyvin vilkuilla ikkunasta. ;) Vuonna 2011 oltiin vain ja ainoastaan tuttuja, ei siis hirveesti hengailtu toistemme kanssa, vaihdettiin tyylii pari sanaa. Pikku hiljaa Makke alkoi liittymään porukkaan mukaan, ja tutustuttiin enemmän toisiimme mutta kaveri mielessä. 

Eräänä iltana ku poltettiin tupakkaa ison porukan kanssa, nii Makke piirsi viivan jalalla hiekkaan ja sanoi, ''tässä menee mun sinkkuuden raja''. No, minäpä sitten ylitin tämän viivan ja oltiin yhtäkkiä nenät vastakkain. Enkä tosiaan tiedä miksi sen ylitin, mulla ei käynyt mielessäkään mut jalat vaan päätti sen ylittää.

Sen jälkeen meidän välit lämpeni ja taidettiin ihastua toisiimme mut kumpikaan ei uskaltanut tehdä aloitetta. Varmaan siksi, koska molemmat mietti tätä ikähaarukkaa. Me kuitenkin  käytiin ''teffeillä', kateltiin leffoja, kierreltiin kaupoilla ja pyörittiin kahviloissa sekä syömässä. Jos ei jaksettu lähteä kaupungille, nii poltettiin vaa tupakkaa ja toisessa kädessä oli kahvikuppi.

Aina kun koitti viikonloppu, niin Makke kysyi multa ''jäätkö asuntolaan''. Vaikka olin suunnitellut lähteväni kotiin, nii päätin silti jäädä Järvenpäähän sen takia koska Makkeki jäi. Viikonloput meni aina niin nopeasti Makken kanssa, hänen seurassa ei ollut koskaan tylsää. Nyt kun loppujenlopuks alkaa miettimään, nii me ei koskaan tehty mitään järkevää yhdessä. :D Hah.

Myöhemmin alettiin rikkomaan asuntolan sääntöjä, yövyttiin toistemme huoneessa vaikka ei olis saanut. Muistan sen aina, ku Makke kiipesi tikapuita pitkin parvekkeelle ja hiippailtiin mun huoneeseen jotta ei jäätäis kiinni. Noh, nää meijän salareissut tuli sit asuntola ohjaajien tietoon ja jouduttiin monesti puhutteluun. Siitä huolimatta yövyttiin yhdessä, mitkään puhuttelut ei meitä pysäyttänyt ja onneksi myös ohjaajatkin sen tajusi ja antoivat periks. ;) 

Seurusteltiin 4 kuukautta ja sitten plussasin. Ja ei, ei ollut vahinko. Ihan tietoisesti tuli tämä vauveliini, ja vaikka oltiinkin ekana molemmat suu ammoillaan nii lopulta oltiin onnellisia raskaudesta. Ehdin käymään kouluni loppuun, mutta Makkella jäi vielä kesken. 2012 kesällä alkoi sitten muutto järjestelyt, ja Makke suostui onneks muuttaa mun kotikaupunkiin. 

Kohta yhdessä oltu 2 vuotta, siihen on mahtunut paljon itkua, naurua, suruja ja iloja. Suoraan sanoen, meillä on ollut todella paljon ylämäkiä ja vaikeita sellaisia, mutta niistä ollaan selvitty. Meijän side on vahva, ja olen varma että vaikka on tosi paljon ollut riitoja nii pysytään yhdessä. Mä en tästä miehestä hevillä luovu <3