perjantai 27. helmikuuta 2015

HAIKEAT FIILIKSET

Nyt vasta tajuan että se vuosi on mennyt, en tajunnut silloin kun vietettiin Nellin 1 vuotis synttäreitä. Vasta jälkikäteen alan pikku hiljaa ymmärtämään, että mun pienestä tytön tylleröstä tulee iso ja reipas tyttö. Ei enää pienokainen ryömi lattioilla, ei nuku kellon ympäri, ei kakkaa vaippaan eikä myöskään nukahda enää syliin tai viereen.

Pysähdyin ajattelemaan tätä koko vuotta, kaikkea sitä mitä ollaan ehditty kokemaan Nellin kanssa ja näkemään sitä mitä hän on oppinut. Hurjan paljon uusia asioita, niin kovassa vauhdissa ettei edes omat vanhemmatkaan sitä ymmärrä tai ylipäätään pysy perässä. Ja tyttö se vaan venyy ja paukkuu ja oppii vielä vähän lisää asioita.

Välillä kadullakin kattelen pieniä koululaisia jotka kantavat reippaana reppua selässä ja kävelevät yksin tai porukassa kotiin. Kohtahan munkin ipana kantaa sitä reppua selässään ja istuu koulunpenkillä, herramunjee. En saisi vielä ajatella tälläistä, muuten tulee kylmät väreet sillä onhan haikeeta ku oma tytär vaan kasvaa ja saa joka vuos ikää lisää.


Nytkin selvisi mistä johtui ne Nellin raivarit syömisestä. Siitä, että neiti halusi istua tavallisella keittiönpenkillä ja syödä itse! Joo, ja ei saanut auttaa, ei sitten tippaakaan. Mä tottakai haikeena katsoin vierestä tyttöä, vedet melkein silmissä. Hän näytti jotenkin niin isolta tytöltä, ihan kuin olisi kolme vuotias vaikka todellisuudessa on vuoden ikäinen.

Nelli jo melkein käveleekin, yks päivä otti pari askelta kunnes tajusi etten pidä kiinni nii heti piti mennä istumaan. Monet kerrat päivässä kävellään tuen kanssa, jopa halutaan juosta ku on niin hauskaa. Myös seiniä pitkin kävellään, ja joskus keittiön tuoliki saa kyytiä nimittäin Nelli saattaa kuljettaa niitä olohuoneeseen asti. Tiskikoneen stop nappia painetaan juuri silloin ku se pyörii, mikroa säädellään ja myös hellan nappeja. Miten noin pieni ihminen oppii kaikenmaailman temput? Ihmeellistä.


Kyllähän sitä toivois ja haluisi, ettei oma pikku muru kasvaisi isoksi. Kyllä mulle kelpaisi, että Nelli pysyis aina pienenä vauvana joka vaan loikoilee sylissä ja kattelee maailman menoa silmät kierossa. Hamuilee ruokaa ja jokeltelee, saisi tuoksutella sitä vauvan hajua sekä pukea pienet vaatteet päälle. Kunpa vois pysähtää ajan tiettyyn kohtaan tai kelata taaksepäin, tekisin sen aivan varmasti.

Mutta onhan tässä taapero elämässä myös hyvät puolet. Näkee miten lapsi kasvaa ja kehittyy, pääsee opettamaan leipomista ja kotitöitä sekä unohtamatta niitä kampauksia mitä saa sitten tehdä! Lyön vetoa, että mummi on enemmän Nellin hiuksissa kiinni ku minä. Sillä itse en pienenä sietänyt yhtään rusetteja tai pantoja, en tykännyt minkäänlaisista kampauksista. Toisin kun Nelli rakastaa sitä, että joku laittaa hänen hiuksensa. Jopa pelkkä harjaus saa Nellin hymyilemään leveästi, ja itsekkin harjaa välillä hiuksensa.

Ainakin mulla on pieni siivousapulainen, sillä neitokainen tykkää siivota. Tuo kaikenmaailman roskat meille ja me kiikutetaan roskiin, myös auttaa mua pyykeissä. Nelli antaa mulle pyykkikorista vaatteen ja mä laitan pesukoneeseen, myös välillä kerää omat lelut laatikkoihin ja hetken päästä tietenkin kaataa ne. Että vaikka osaa siivota, nii osaa myös sotkea. Sitten jos imuroidaan nii tullaan innoissaan perässä ja pidetään johdosta kiinni, ettei vaan karkaa minnekkään. Silloin ku tehdään kotiöitä, nii ei kiinnosta yhtään lelut.

Onko teillä pieniä siivousapulaisia? Tai ikävä vauva aikaa? 

- Veera



sunnuntai 15. helmikuuta 2015

SEITSEMÄN BLOGGAAJAA JA VAIN YKSI BLOGI

Jeejee! Vihdoin ja viimein pääsen paljastamaan teille, mitä ihanaa olen väsänyt muiden bloggaajien kanssa, otsikko hieman paljastaa jo sitä juttua. Mutta, Hanski pyysi 6 muuta bloggaajaa mukaan kirjoittamaan yhteistyö blogia. Kaikki me seitsemän bloggaajaa ollaan äitejä, joten meidän yhteinen blogi pitää sisällään mielinmäärin äitiyttä ja siihen liittyviä pohdintoja!

Joka viikko keksitään uusi aihe josta kirjoitamme, ja joka päivä pääsette lukemaan siitä yhdestä tietystä aiheesta erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Blogimme löytyy myös Facebookissa joten sieltä meitä voi myös seurata! Niin, ja blogin nimi on Mammaliiga, pääset blogiimme painamalla tästä.



Toivottavasti viihdytte ja jäätte seuraamaan myös sitäkin blogia! :)

- Veera

lauantai 14. helmikuuta 2015

AURINKOINEN KARJALOHJA



Morjens!

Kahtena päivänä Karjalohjaa on valloittanut ihana aurinko! Päätettiin neidin kanssa lähtemään vaunuilemaan ja ottamaan kuvia. Samalla kuunneltiin linnun lauluja ja nautittiin aurinkolasit päässä kevät fiiliksestä!

Lähdettiin kirkolle päin kävelemään, samalla oltais menty keinumaankin mutta ei ollut vielä keunuja paikoillaan, sinänsä harmi juttu. Räpsittiin samallla kuvia, maisemista ja tottakai Nelli Pellisestä ja tehtiin uukkari Kirkon kohdalla. Kylä on niin pieni, ettei hirveen isoja kävelylenkkejä voi tehdä mutta ainakin tulee pieni happihyppely.



Me ei olla tehty oikeastaan mitään järkevää. Huonoilla säällä pysytään mielusti sisällä leikkien ja kuunnellen musiikkia. Nelli on muuten tosi musikaalinen, aina kun kuulee jonkinlaista musaa nii alkaa typykkä tanssahdella ja hyräillä musan tahdissa. Aika söpöä! Ens viikonloppuna reissataan miehen kanssa stadiin, hän lähtee sukuloimaan ja mä hyppään Järvenpään junaa katsomaan kummipoikaani ja tuleviin ristiäisiin! Niin ja meidän tyttö lähtee yökyläilemään mummin ja ukin luokse, hän pääsee syöttelemään taas koiralle mandariineja.



Tällä hetkellä ollaan hakemassa kolmiota tai neliötä, kerrostaloon en muuta joten rivariin haku. Neliö olisi bueno, sillä saisin ylimääräiseen huoneeseen rakentaa itselleni niin sanotusti työhuoneen. Voisin siellä bloggailla rauhassa, ilman että mun keskittyminen herpaantuu eikä miehenkään tarvitse olla varpaisillaan. Mutta, pääasia että saadaan ylipäätään isompi asunto!



Ja hei, hyvää ystävänpäivää! Porukat nappasi Nellin tapetti ostoksille ja me saatiin karvainenkaveri tänne muutamaksi tunniksi hoitoon. Nyt lähdetään metsälenkille ja ehkä sen jälkeen on vielä aikaa levätä ennen kuin Nelli tulee kotiin!


- Veera

lauantai 7. helmikuuta 2015

METSÄSTYS PIENEN LAPSEN KANSSA?

Hiiohoi!

Iltalehdessä törmäsin aiheeseen, että Saamelais muistinko oikein? päiväkodissa nyljetään poroja, otetaan lapset mukaan nahan repimiseen ja sillälailla. Kirjaimellisesti mun suu loksahti auki, mietin hetken että voiko tälläinen olla edes totta? Pienet lapsukaiset poron ympärillä, henkilökunta nyljemässä eläintä ja valkoista luntaa koristaa veri. Hyi, hyi ja hyi!

Mä en ole itse metsästäjä perheestä, en ole eläessäni nähnyt kun eläimiä tapetaan ja riisutaan nahat pois enkä myöskään ole vieraillut teurastomolla. Olenkohan mä sitten kermaperse kun en ole moista kokenut, vaan tyytyväisenä kävellyt kaupan liha osastolle ja ''muka'' tietämättä mistä se lihaklöntti on peräisin. Ilman näkemistä kyllä tiedän, mitä niille eläimille tehdään ja miten ovat päättyneet lautaselleni.

Mutta, jos oletetaan nyt että oon metsästäjä ja lähden kuolleen hirveen kanssa hymy suin kotipihalleni nylkemään. Vaikka mulla olisi sillä hetkellä aivan mahtava fiilis siitä, että sain metsästettyä perheelleni kunnon lihaa niin silti varmistaisin ettei Nelli joutuisi näkemään koko juttua. Selittäisin toki, mistä se liha tulla tupsahtaa lautaselle mutta kuitenkin sanoisin kauniimmin ja antaisin neidin odottaa ainakin 12v ikään jotta pääsee mun kanssa metälle jos vaan niin haluaa. Onneks, en ole kuitenkaan metsästäjä!

Sillä mielestäni se metsästys ja nylkeminen on ennemmin aikuisten puuhia, ei pienten muksujen tarvitse sellaista nähdä. Onhan se hienoa, jos haluaa opettaa lapselle jo hyvin nuorena tollaset jutut mutta mikä kiire siinä sitten on? Eikö voisi odottaa, että lapsi on edes 10 vuotias. Mutta juu, jokainen taplaa tyylillään.

Haluan ja aion kyllä kertoa Nellille metsästyksistä ynnä muuta, mutta mielestäni on tärkeämpää opettaa se lapsi eläinten rakastamiseen, niin koti ja metsän eläimiin. En tiedä olenko ainoa joka nyt ajattelee näin, mutta mielestäni metsästäjä ei oo eläintenystävä koska jos olisi niin ei pystyisi kylmästi vaan tappamaan viatonta eläintä. Ja jos lapsikin nähnyt ja kokenut sen jollain tapaa, niin ehkä ei opi rakastamaan... öö kunnioittamaan eläimiä. Äsh, toivottavasti oikeesti ymmärrätte tän mun pointin! Niin vaikeeta löytää, juuri niitä oikeita sanoja mitä mietin tällä hetkellä.

Vaikka nyt mulla onkin se vihasuhde metsästäjiin ja ajattelen niistä tolla tavalla, niin kyllä mä silti arvostan, että kykenee sellaseen. Että jos siellä ruudun takana on metsästäjä, niin arvostan kuitenkin sitä teidän hommaa! Mutta hei, tämä oli nyt se mun rehellinen mielipide ja ehkä karkasin aiheestakin mutta eiköhän tullut raapusteltua koko mielipiteeni asiasta.

Nyt kuulkaas, kiinnostaisi kuulla teidän mielipiteenne siitä, että kuuluuko metsästys/nylkeminen ja lapsi yhteen tilaan? Ja jos siellä tosiaan on jonkinlaisia perheellisiä metsästäjiä, niin tulkaa tekin kuulolle ja kertokaa otatteko lapsukaisenne messiin ja sillälailla! 

Nyt hyviä öitä!

- Veera

tiistai 3. helmikuuta 2015

LAKRITSI-MOKKAPALAKAKKU

VAROITUS: Tämä postaus sisältää ällönmakeaa kakku ohjetta, jos et pidä överimakeista kakuista niin älä jatka lukemista!


Heipparallaa!

Moni tietänee, etten ole pullantuoksuinen äiti ja kun pitäis jotain leipoa nii oon kuin peukalo keskellä kämmentä. Kerran korvapuustit epäonnistui sekä pizzataikina, unohtamatta mokkapaloja. Moni myös tietänee, etten anna periks helposti joten olin sen verran ''hullu'' ja jatkoin leipomista kaikesta huolimatta. Tämä kakku onnistui, mutta mun makuun ihan liian makeeta, syytän noudattamaani ohjetta! No jokatapauksessa, tässä se ällönmakean kakun ohje olisi..

(14-16 annosta)

1ps Hopeeta toffeeta
200g margariinia
4 kananmunaa
2dl sokeria
2tl vaniljiasokeria
2tl leivinjauhetta
4dl vehnäjauhoja
1dl kaakaojauhetta
1dl maitoa




Kuorrutus (jos ei halua kuorrutukseen toffeeta, nii mielestäni käy tosi hyvin suklaakin)
2dl kuohukermaa
3dl tomusokeria
Hopee toffee

Poista toffeista kääreet, sulata margariini kattilassa ja lisää 10 hopee tofteeta, sekoita kunnes toffee on sulanut. Vaahdota munat ja sokerit.Sekoita kuiva aineet keskenään ja siivilöi vaahtoon vuorotellen lakritsi-rasvaseoksen ja maidon kanssa. Sekoita tasaisesti. Vuoraa leivinpaperilla irtopohjavuokaan, kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa n. 50 minuuttia tai kunnes pistettäessä tikkuun ei tartu taikinaa. Nosta kakku jäähtymään. Kaada kerma ja loput toffeet kattilaan. Keitä hiljalleen sekoittaen, kunnes toffeet on sulanneet, anna jäähtyä hetki. Siivilöi joukkoon tomusokeri ja sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrutus hiemam jäähtyneen kakkupohjan päälle ja anna vetäytyä hyvin. (itse laitoin kakun viileään jääkaapiin n. puoleksi tunniksi)



- Veera