Mitkä oli sun ensimmäiset sanat kun tyttäresi syntyi?
- Sanoin että ihana ääni.
Miltä tuntui leikata napanuora?
- Kun leikkasin sen, nii mietin ettei se saa susta enää ravintoa.
Millaiset välit on sulla ja Nellillä?
- Niin hyvä, että tuntuu kokoajan ikävä vaikka se on mun lähellä. Mietin välillä miten se on mahdollista.
Jos olisit saanut päättää Nellille koko nimen, niin mikä se olisi?
- Tämän hetkinen nimi on hyvä.
Kerro sun ja Nellin lempileikki tai lempi puuha?
- Kontata kilpaa asuntoa ympäri.
Kuvaile millainen isä olet?
- Erittäin sympaattinen, lapsellinen, osaan itkeä onnesta, otan Nellin syliin, otan tosissani vastuuta Nellistä, juttelen paljon, katselen nelliä ja mietin siinä se on. Kyllä tää arki on aika unelmaa, sitä ei voi ymmärtää vaan pitää kokee. Saan tyttäreni onnelliseksi ku juttelen ja hassuttelen, se on tärkeetä. Mä annan kaikkeni Nellille ja Veeralle.
Miten osallistut kotitöihin ja lapsen hoitamiseen?
- Osallistun siivoukseen mahdollisemman paljon ja Nellille teen joka päivä ilta- ja aamu pesut, lisäksi vietän Nellin kanssa aikaa.
Luettele 3 hyvää ja 3 huonoa isyydestä?
- En tiedä..
Onko ollut jotain haastavaa/vaikeaa lapsen hoidossa?
- On vaikeeta olla tiukka.
Mikä on lapsi lukusi?
- En kerro.
Kuvaile millainen Nelli on viidellä sanalla?
- Ihana, kiltti, iloinen ja rakastava lapsi.
Mikä tekee sinusta hyvän isänä?
- Turva.
Mikä yllätti isäksi tulossa?
- Onnellisuuden tunne.
Olitko aina tiennyt, että haluat lapsia?
- Olen.
Onko jotain mitä voisit tehdä toisin isänä?
- Urheilla enemmän, kaikki muut on niinkuin pitää.
Kutsutaanko sua nimellä iskä, isä, isi yms?
- Nelli on kyllä sihissy mulle, mutta mitään selvää sanaa ei tule.
Jos viettäisit koko viikonlopun Nellin kanssa kahdestaan, niin mitä te tekisitte?
- Käveltäis katsellen maisemia ja kertoisin kaikki asiat hänelle niinkuin nyttenkin teen. Leikin ja ottaisin syliin, hämmästelisin Nellin ilmeitä.
Haluatko lisää lapsia?
- Se jääköön salaisuudeksi.
- Veera
maanantai 30. maaliskuuta 2015
torstai 26. maaliskuuta 2015
KUULUMISIA
Meille kuuluu hyvää, tietenkin on ollut välillä kompastuskiviä arjessa mutta muuten meillä menee hyvin! Nelli tosiaan aloitti sen päiväkodin ja kolmannella kerralla neidillä oli ikävä meitä vanhempia, onneksi on mummi siellä töissä niin typy tuntee olonsa turvalliseksi kun on entuudestaan tuttu henkilö vaikka eihän se poista tietenkään sitä vanhempien ikävän tunnetta. Voi pientä!
Sinä päivänä mummi ja Nelli oli jo aamu kuudelta päiväkodissa, eli ovat joutuneet herätä siinä viiden maissa. Päiväkodissa Nelli nukkui kuulemma vaan sen 1h 15min, kotona nukkui toiset päikyt iltapäivästä ja meidän oli pakko herättää Nelli siinä puoli seiskalta illalla ettei mene yöunet. Ei olis pitänyt herättää... Pikkuinen oli niin rättiväsynyt, että purkasi kiukkunsa meihin.
Se veti ensimmäistä kertaa kunnon raivarit, minä ja Makke oltiin suu auki ja mietittiin että ei kyllä oo yhtään Nellin tapaista. Ei kelvannut syli tai ylipäätään lohduttaminen, jäi sohvalle makoilemaan ja itki. Yritettiin piristää Nelliä mutta alkoi vaan entistä enemmän raivota meille, päätettiin että annetaan hänen rauhoittua vähän aikaa yksin. Itku väheni ja mentiin uudestaan Nellin luo, lopulta saatiin tyttö nauramaan. Isi otti Nellin harteillensa ja lähti kiertämään asuntoa ympäri laulaen Elefantti marssia, minä sitten kuljin kaksikon takana ja annoin rytmiä soittimella.
Muutaman kierroksen jälkeen Nelli kyllästyi ja halusi päästä pois isin hartioilta, kun tyttö pääsi lattialle niin jatkui taas itkupotkuraivarit. Päätin laittaa Nellin istumaan potalle ja upottaa hänen jalat vatiin jossa on lämmintä vettä, ei tykännyt. Päättäväisenä Nelli sitten osoitti kylpy ammetta, mä sitten otin tuumasta toimeen ja laitoin hälle kylvyn. Voih, vihdoinkin saatiin pikku mörököllille hymy kasvoille! Viihdyttiin kylvyssä puoli tuntia kunnes neitokainen kyllästyi ja halusi pois.
Yritin saada Nellin syömään kun ei aiemmin suostunut, ei kelvannut edes banaani. Annoin hälle sitten tuttipullon jossa on vettä, jumankekka ku se suuttui. Tuttipullo sai kyytiä, lelut lenteli, Nelli kiersi lattialla huutaen ja hakkasi hampaitaan lattiaa vasten myös puri sohvaa. Soiteltiin vuorot perää meikän äipälle ja yritettiin kysellä neuvoja että miten toimitaan, samat ohjeet tuli mitä jo yritettiin. Sitten mulla välähti idea, laitan tytölle lämmintä maitoa. Annoin pullon ja se kelpasi, lopulta kannoin tytön sänkyyn ja simahti hetkessä. Syy raivoamiselle oli varmaankin, ikävä ja väsy, Nelli osoitti tuntemuksensa sitten tällä tavalla.
Mitäs muuta meille kun vaan raivoamista? No, on meillä opittu hurjan paljon uusia asioita. Nelli on oppinut syömään itse lusikalla, hetken aikaa syö ite kunnes kyllästyy ja heittää lusikan lattialle. Haluaa, että häntä syötetään koska se on nopeampaa myös Nellin ruokavalioon ollaan lisätty leipä. Tietenkin pitää olla pehmeetä koska ei ole vielä kaikki hamput tullut ja pitää olla paloina, ettei käy hullusti. Kylmään maitoon on vielä totuttelemista, mutta eiköhän pikku hiljaa sekin mene alas ilman että joutuu irvistää.
Mummi kertoi, että kun Nelli oli yötä heillä (päiväkodin aamu niin siksi oli mummilla yötä) nii vaippa oli kuiva aamulla ja oli tehnyt sitten heti herättyään pottaan isot pissat. Kotona sitten kans huomattiin, ettei tullut vaippaan yhtäkään pissaa. Mun mielestä on hienoa, että jo pari kertaa vaippa pysynyt kuivana! Pikku hiljaa ne vaipparahatkin säästyy kun Nelli oppii tosi hienosti päiväkuivaksi.
Syömisen ja tämän vaippa uutisen lisäksi meillä on alettu kävelemään! Osataan jo seistä ilman tukea, mutta nyt jopa kävellään välillä ilman tukea, saattaa tulla tosi monta askelta tai sitten vaan pari. Heti kun katsoo Nellii niin pyllähtää kesken kävelyn, ilmeisesti ei saa katsoa neidin kävelyä. Ei mee kyllä kovin kauaan, ku se konttaus on jäänyt unholaan. Sitten saadaankin juosta typyn perässä joka paikkaan. Sitä odotellessa!
- Veera
PS. Sain muuten ton miehen suostumaan haastattelu postaukseen. Haastattelussa käsitellään isyyttä ja oon keksinyt muutaman kysymyksenkin jo, mutta ehkäpä teilläkin on jotain kysyttävää Makkelta? Eli, jättäkää kysymyksenne vaikkapa tähän postaukseen joka liittyy isyyteen! Julkaisen haastattelun tässä lähipäivinä.
Sinä päivänä mummi ja Nelli oli jo aamu kuudelta päiväkodissa, eli ovat joutuneet herätä siinä viiden maissa. Päiväkodissa Nelli nukkui kuulemma vaan sen 1h 15min, kotona nukkui toiset päikyt iltapäivästä ja meidän oli pakko herättää Nelli siinä puoli seiskalta illalla ettei mene yöunet. Ei olis pitänyt herättää... Pikkuinen oli niin rättiväsynyt, että purkasi kiukkunsa meihin.
Se veti ensimmäistä kertaa kunnon raivarit, minä ja Makke oltiin suu auki ja mietittiin että ei kyllä oo yhtään Nellin tapaista. Ei kelvannut syli tai ylipäätään lohduttaminen, jäi sohvalle makoilemaan ja itki. Yritettiin piristää Nelliä mutta alkoi vaan entistä enemmän raivota meille, päätettiin että annetaan hänen rauhoittua vähän aikaa yksin. Itku väheni ja mentiin uudestaan Nellin luo, lopulta saatiin tyttö nauramaan. Isi otti Nellin harteillensa ja lähti kiertämään asuntoa ympäri laulaen Elefantti marssia, minä sitten kuljin kaksikon takana ja annoin rytmiä soittimella.
Muutaman kierroksen jälkeen Nelli kyllästyi ja halusi päästä pois isin hartioilta, kun tyttö pääsi lattialle niin jatkui taas itkupotkuraivarit. Päätin laittaa Nellin istumaan potalle ja upottaa hänen jalat vatiin jossa on lämmintä vettä, ei tykännyt. Päättäväisenä Nelli sitten osoitti kylpy ammetta, mä sitten otin tuumasta toimeen ja laitoin hälle kylvyn. Voih, vihdoinkin saatiin pikku mörököllille hymy kasvoille! Viihdyttiin kylvyssä puoli tuntia kunnes neitokainen kyllästyi ja halusi pois.
Yritin saada Nellin syömään kun ei aiemmin suostunut, ei kelvannut edes banaani. Annoin hälle sitten tuttipullon jossa on vettä, jumankekka ku se suuttui. Tuttipullo sai kyytiä, lelut lenteli, Nelli kiersi lattialla huutaen ja hakkasi hampaitaan lattiaa vasten myös puri sohvaa. Soiteltiin vuorot perää meikän äipälle ja yritettiin kysellä neuvoja että miten toimitaan, samat ohjeet tuli mitä jo yritettiin. Sitten mulla välähti idea, laitan tytölle lämmintä maitoa. Annoin pullon ja se kelpasi, lopulta kannoin tytön sänkyyn ja simahti hetkessä. Syy raivoamiselle oli varmaankin, ikävä ja väsy, Nelli osoitti tuntemuksensa sitten tällä tavalla.
Mitäs muuta meille kun vaan raivoamista? No, on meillä opittu hurjan paljon uusia asioita. Nelli on oppinut syömään itse lusikalla, hetken aikaa syö ite kunnes kyllästyy ja heittää lusikan lattialle. Haluaa, että häntä syötetään koska se on nopeampaa myös Nellin ruokavalioon ollaan lisätty leipä. Tietenkin pitää olla pehmeetä koska ei ole vielä kaikki hamput tullut ja pitää olla paloina, ettei käy hullusti. Kylmään maitoon on vielä totuttelemista, mutta eiköhän pikku hiljaa sekin mene alas ilman että joutuu irvistää.
Mummi kertoi, että kun Nelli oli yötä heillä (päiväkodin aamu niin siksi oli mummilla yötä) nii vaippa oli kuiva aamulla ja oli tehnyt sitten heti herättyään pottaan isot pissat. Kotona sitten kans huomattiin, ettei tullut vaippaan yhtäkään pissaa. Mun mielestä on hienoa, että jo pari kertaa vaippa pysynyt kuivana! Pikku hiljaa ne vaipparahatkin säästyy kun Nelli oppii tosi hienosti päiväkuivaksi.
Syömisen ja tämän vaippa uutisen lisäksi meillä on alettu kävelemään! Osataan jo seistä ilman tukea, mutta nyt jopa kävellään välillä ilman tukea, saattaa tulla tosi monta askelta tai sitten vaan pari. Heti kun katsoo Nellii niin pyllähtää kesken kävelyn, ilmeisesti ei saa katsoa neidin kävelyä. Ei mee kyllä kovin kauaan, ku se konttaus on jäänyt unholaan. Sitten saadaankin juosta typyn perässä joka paikkaan. Sitä odotellessa!
- Veera
PS. Sain muuten ton miehen suostumaan haastattelu postaukseen. Haastattelussa käsitellään isyyttä ja oon keksinyt muutaman kysymyksenkin jo, mutta ehkäpä teilläkin on jotain kysyttävää Makkelta? Eli, jättäkää kysymyksenne vaikkapa tähän postaukseen joka liittyy isyyteen! Julkaisen haastattelun tässä lähipäivinä.
maanantai 23. maaliskuuta 2015
PÄIVÄKODIN LAPSET OVAT PIHALLA TAAS, NE TULIVAT LEIKKIMÄÄN
Täällä maalla ei oo suoraan sanoen Nellille leikkikavereita, naapurin lapset on jo niin isoja. Lohjallekkin on matkaa yli 30km eikä edes omisteta autoa, paitsi silloin tällöin saadaan kyllä auto lainaksi. Syksyllä käytiin Nellin kanssa muskarissa tässä meidän kylällä, harmi vaan että se loppui kokonaan.
Äitini joka on päiväkodissa töissä Lohjalla, saisi järkättyä Nellin samaan päiväkotiin missä äitikin on töissä mutta vaan pienten puolelle. Sovittiin, että Nelli olisi kaks kertaa viikossa siellä hoidossa jotta se saisi oman ikäistä leikki seuraa ja lisäks mä saan levättyä. Idea kuulosti hyvältä, mutta yön aikana mietin sitä uudelleen ja tulin toisiin ajatuksiin.
Mun päähän tuli tsiljoona kyssäriä. Entä jos Nelli ei jaksa valvoa aamu kuudesta siihen kahteentoist asti? Antaako ne lämmintä maitoa ennen päikkäreitä? Saako Nelli nukkuu rattaissa ulkona? Entä miten muut lapset ottavat Nellin vastaan? Mitä jos Nelli vetää samanlaiset show't ruokailusta kuten kotonakin?
Pelottaa, jännittää ja kova stressi. Kai nämä tunnetilat on ihan normaaleita kun esikoinen onkin muualla kuin vaan kotona. Nellihän on vasta vuoden ikäinen joka konttaa ja jokeltelee, ei syö täysin itsenäisesti itse. Miten noin pieni pärjää päiväkodissa? Muiden taaperoiden joukossa! Ei kai Nelli jää jalkoihin kun muut kävelee mut hän ei?
Olin peruuttamassa tätä koko päiväkoti juttua, äiti ehti jo järkätä Nellin pienten puolelle. Mun oli pakko vaan sulatella asiaa ja hyväksyä se tosi asia että mun tytär menee päiväkotiin. Sulattelun jälkeen täyttelin lomakkeita, ostin tossut ja nimikoin vaatteet. Mitä kaikkea sinne sitten tarvii? Ei mitään käryä.
Onneksi äiti kertoi mitä kaikkea laukkuun tulee, vaipatkin käytiin ostamaan sinne. Illan aikana ehdin monesti tarkistaa Nellin laukun että on varmasti kaikki mukana ja kaikki on niinkuin pitääkin. Seuraavaksi pitikin miettiä mitä laittaisi tytölle päälle ja miten laittaisi hiukset, isikin pesi Nellin hiukset edellis iltana.
Päiväkoti aamu koitti, sain onneksi tulla mukaan koko päiväksi. Hoitajat vaikutti todella mukavilta, ottivat meidät hyvin vastaan kuin myös lapsetkin. Nellin ympärille kertyi heti muutama tyttö, siinä ne tuijottelivat toisiaan ja nauroivat. Aika suloista! Olin helpottunut kun päiväkoti päivä lähti käyntiin paremmin kuin osasin kuvitellakkaan, tuntuu että nyt olisi iso taakka pudonnut harteilta.
Hoitajat antoivat Nellille unimaidon ja nukuttivat ulos. Vaikka Nelli heräs jo aamu kuudelta, niin jaksoi yllättävän hyvin valvoa kahteentoista asti, ruokailutkin meni tosi hyvin, mitä nyt pari kertaa muki lens lattialle. Sillä aikaa ku Nelli ja muut lapset nukkuivat päikkäreitä nii otin auton alle ja lähdin keskustaan syömään ja kiertelemään kauppoja.
Perjantaina ku Nelli meni uudestaan päiväkotiin, niin tällä kertaa vaan vein ja hain. Ei ollut moksiskaan kun olin tekemässä lähtöä, jäi innoissaan leikkimään kavereiden kanssa joten voin rauhallisin mielin jättää nyt pienokaisen sinne hoitajien hoiviin. Hain sitten tytön myöhemmin hoidosta, ihmeissään kyllä oli ku ilmestyin paikalle ja sitten ku kerroin että mennään kotiin nii Nelli heittäytyi lattialle ja hoki ei sanaa ja lähti karkuun.. Ei olisi halunut vielä lähteä, taisi olla niin kiva päivä onneks kuitenkin suostui lopulta lähtemään kotiin.
- Veera
Äitini joka on päiväkodissa töissä Lohjalla, saisi järkättyä Nellin samaan päiväkotiin missä äitikin on töissä mutta vaan pienten puolelle. Sovittiin, että Nelli olisi kaks kertaa viikossa siellä hoidossa jotta se saisi oman ikäistä leikki seuraa ja lisäks mä saan levättyä. Idea kuulosti hyvältä, mutta yön aikana mietin sitä uudelleen ja tulin toisiin ajatuksiin.
Mun päähän tuli tsiljoona kyssäriä. Entä jos Nelli ei jaksa valvoa aamu kuudesta siihen kahteentoist asti? Antaako ne lämmintä maitoa ennen päikkäreitä? Saako Nelli nukkuu rattaissa ulkona? Entä miten muut lapset ottavat Nellin vastaan? Mitä jos Nelli vetää samanlaiset show't ruokailusta kuten kotonakin?
Pelottaa, jännittää ja kova stressi. Kai nämä tunnetilat on ihan normaaleita kun esikoinen onkin muualla kuin vaan kotona. Nellihän on vasta vuoden ikäinen joka konttaa ja jokeltelee, ei syö täysin itsenäisesti itse. Miten noin pieni pärjää päiväkodissa? Muiden taaperoiden joukossa! Ei kai Nelli jää jalkoihin kun muut kävelee mut hän ei?
Olin peruuttamassa tätä koko päiväkoti juttua, äiti ehti jo järkätä Nellin pienten puolelle. Mun oli pakko vaan sulatella asiaa ja hyväksyä se tosi asia että mun tytär menee päiväkotiin. Sulattelun jälkeen täyttelin lomakkeita, ostin tossut ja nimikoin vaatteet. Mitä kaikkea sinne sitten tarvii? Ei mitään käryä.
Onneksi äiti kertoi mitä kaikkea laukkuun tulee, vaipatkin käytiin ostamaan sinne. Illan aikana ehdin monesti tarkistaa Nellin laukun että on varmasti kaikki mukana ja kaikki on niinkuin pitääkin. Seuraavaksi pitikin miettiä mitä laittaisi tytölle päälle ja miten laittaisi hiukset, isikin pesi Nellin hiukset edellis iltana.
Päiväkoti aamu koitti, sain onneksi tulla mukaan koko päiväksi. Hoitajat vaikutti todella mukavilta, ottivat meidät hyvin vastaan kuin myös lapsetkin. Nellin ympärille kertyi heti muutama tyttö, siinä ne tuijottelivat toisiaan ja nauroivat. Aika suloista! Olin helpottunut kun päiväkoti päivä lähti käyntiin paremmin kuin osasin kuvitellakkaan, tuntuu että nyt olisi iso taakka pudonnut harteilta.
Hoitajat antoivat Nellille unimaidon ja nukuttivat ulos. Vaikka Nelli heräs jo aamu kuudelta, niin jaksoi yllättävän hyvin valvoa kahteentoista asti, ruokailutkin meni tosi hyvin, mitä nyt pari kertaa muki lens lattialle. Sillä aikaa ku Nelli ja muut lapset nukkuivat päikkäreitä nii otin auton alle ja lähdin keskustaan syömään ja kiertelemään kauppoja.
Perjantaina ku Nelli meni uudestaan päiväkotiin, niin tällä kertaa vaan vein ja hain. Ei ollut moksiskaan kun olin tekemässä lähtöä, jäi innoissaan leikkimään kavereiden kanssa joten voin rauhallisin mielin jättää nyt pienokaisen sinne hoitajien hoiviin. Hain sitten tytön myöhemmin hoidosta, ihmeissään kyllä oli ku ilmestyin paikalle ja sitten ku kerroin että mennään kotiin nii Nelli heittäytyi lattialle ja hoki ei sanaa ja lähti karkuun.. Ei olisi halunut vielä lähteä, taisi olla niin kiva päivä onneks kuitenkin suostui lopulta lähtemään kotiin.
- Veera
torstai 19. maaliskuuta 2015
HUOMIO!!
Olen laittanut valituille sähköpostia, joten tarkistakaa sähköpostinne! Katsokaa myös roskapostit sillä sinne on saattanut mennä mun maili. Odottelen vastausta!
Ja kiitos etukäteen kaikille jotka on jakanut tarinansa, hakemuksia tuli paljon! Vieraskynäilijä postaukset starttaa 1.4. Ja joka keskiviikko vaihtuu uusi vieraskynäilijä ja uudet tarinat. Paitsi äitejä on sittenkin kuusi, sillä en osannut valita vaan viittä äitiä mukaan joten tästä syystä tulee yhtenä viikkona 2 kertaa vieraskynäilijä postaukset!
Olkaa kuulolla, ja tosiaan tsekatkaa s-postinne!
- Veera
Ja kiitos etukäteen kaikille jotka on jakanut tarinansa, hakemuksia tuli paljon! Vieraskynäilijä postaukset starttaa 1.4. Ja joka keskiviikko vaihtuu uusi vieraskynäilijä ja uudet tarinat. Paitsi äitejä on sittenkin kuusi, sillä en osannut valita vaan viittä äitiä mukaan joten tästä syystä tulee yhtenä viikkona 2 kertaa vieraskynäilijä postaukset!
Olkaa kuulolla, ja tosiaan tsekatkaa s-postinne!
- Veera
tiistai 17. maaliskuuta 2015
YHTEISTYÖHÖN KANSSANI?
Mulla on tällä hetkellä aika vaikea elämäntilanne, on isoja asioita joita tuun käsittelemään lähiaikoina, Mammaliigaa ehdin päivittelemään kerran viikossa mutta tämä jää nyt hetkeksi sivulle. Tämän lisäksi olisi kiva saada tänne blogiin vaihtelua, päähäni pälkähti mainio idea! Joka viikko olisi vieraskynäilijä ja aiheena olisi matka äitiyteen.
Eli, etsin 5 äitiä jokaiselle viikolle kirjoittamaan omaa matkaa äitiyteen. Ne jotka on saanneet lapsen 15-43 vuotiaana, ei tarvitse olla aikaisempia kokemuksia bloggaamisesta. Hakemuksissa huomioidaan erityisesti ne, joilla on ollut vaikea raskaus/synnytys ja ne jotka on joutuneet menettää läheisensä vauvan saannin takia. Mutta tottakai muut äidit saa laittaa hakemuksensa, joilla on sujunut raskaus/synnytys hyvin. Eli, monipuolisia tarinoita jokaiselle viikolle!
Laita hakemukseen nimesi, ikäsi ja lyhyesti millainen raskausaikasi ja h-hetki oli, sekä halutessasi voit kertoa onko kokemusta bloggaamisesta! 28.3.15 otan yhteyttä valittuihin äiteihin!
S-posti: Elohopeaaiholla@luukku.com
Laita otsikko kenttään: hakemus
Niin en vahingossa rullaa ohi!
- Veera
Eli, etsin 5 äitiä jokaiselle viikolle kirjoittamaan omaa matkaa äitiyteen. Ne jotka on saanneet lapsen 15-43 vuotiaana, ei tarvitse olla aikaisempia kokemuksia bloggaamisesta. Hakemuksissa huomioidaan erityisesti ne, joilla on ollut vaikea raskaus/synnytys ja ne jotka on joutuneet menettää läheisensä vauvan saannin takia. Mutta tottakai muut äidit saa laittaa hakemuksensa, joilla on sujunut raskaus/synnytys hyvin. Eli, monipuolisia tarinoita jokaiselle viikolle!
Laita hakemukseen nimesi, ikäsi ja lyhyesti millainen raskausaikasi ja h-hetki oli, sekä halutessasi voit kertoa onko kokemusta bloggaamisesta! 28.3.15 otan yhteyttä valittuihin äiteihin!
S-posti: Elohopeaaiholla@luukku.com
Laita otsikko kenttään: hakemus
Niin en vahingossa rullaa ohi!
- Veera
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
LAUANTAI ON TEHTY YLLÄTYKSISTÄ
Heips! Viikko sitten lähdettiin miehen kanssa sukuloimaan ja viettämään ristiäisiä. Itseasiassa mies jäi äidillensä Helsinkiin ja mä lähdin juhlimaan Järvenpäähän, Nelli oli sit tottakai mummilassa. En laskenut sitä niin sanotusti vapaa illaksi, koska oli pakollinen meno mutta kuitenkin kiva että pääsi ihmisten ilmoille. Musta tuli siis sylikummi maailman ihanalle pojalle, harmittaa tietysti ku on välimatkaa mutta onneks on puhelimet keksitty!
Eilen lähetettiin jälleen kerran Nelli mummilaan, sillä olin kehitellyt miehelle yllätystä koko Lauantai päivälle. Makke tiesi vaan se, että typy menee yökylään ja me mennään Lohjalle. Pyörittiin Lohjalla melkeinpä pari tuntia tekemättä mitään järkevää, oltiin vaan kaupoissa. Kotiin päästyämme oli katettu pöytä koreaksi ja ruoka tuoksui nenään.
Makkella loksahti suu auki ja oli ihan ihmeissään kun tuoksui ruoka ja pöytä oli kauniisti katettu. Tätini joka on kokki nii tuli kokkaamaan meille, saatiin perinteisesti häneltä joululahjaksi 3 ruokalajin illallinen. Käy katsomassa minkälainen illallinen saatiin viime vuonna!
Alkuruokana oli kasvissosekeittoa jonka pääaineena oli bataatti, keittoa koristi timjami.
Pääruokana oli 200g marmoripihviä jonka rinnalla oli valkosipulikermaperunoita, annosta koristi salaatinlehdet, timjami ja maustevoi.
Jälkiruokana oli mokka vaniljia, jota koristaa perus keksi. Itseasiassa, jälkiruoka maistui ihan Naminamille, tuli ihan lapsuus mieleen!
Ruokajuomana oli pommacia.
Me oltiin todella täynnä ja läsähdettiin sohvalle, melkein silmätkin menivät kiinni. Ei silti voitu ottaa pieniä nokosia sillä jouduttiin aika pian taas lähtemään autoilemaan. Miehelle annoin vihjeitä mikä seuraava yllätys olisi, arvauksia oli leffateatteri, keilaus tai kävely. Ihan hyvin arvattu, mut ei kuitenkaan ihan tullut napakymppi. Paljastin ensimmäisen kirjaimen, ja niinpä tuli heti oikea arvaus. Teatteriin ollaan menossa, siellä pyöri tällä hetkellä draama nimeltään Hiiriä ja ihmisiä.
Makke on ollut viimeksi pikku poikana teatterissa, eikä muista siitä mitään muuta kuin sen että näyttelijät huusi ja musiikki pauhasi kovaa. Oli kiva viedä häntä katsomaan näytelmää, selvästi tykkäsi hirveesti vaikka yks kohtaus oli vähän ikävä. Sillä siinä oli kymmenen miestä jotka fyysisesti tappeli ja huusivat nii kovaa ku vaan pystyivät, vieressä oli koira joka selvästi pelkäsi ja alistui. Mutta, muuten oli hauska ja aika draama täyttävä esitys! Vaikka onhan noi musikaalit enemmän mun juttu.
Eipä ne mun yllätykset vielä loppuneet.. Kotona odotti viimeinen ylläripylläri Makkelle. Toinen luuli, ettei päästä ollenkaa saunaa ku saunavuoromme loppui sillä aikaa ku oltiin teatterissa ja oli itseasiassa vähän harmeissaan ku ei pääsyt saunaa. Mut, mä olin sovinnut isännöitsijän kanssa että saadaan luvalla laittaa sauna päälle sitten ku halutaan eikä ollut kiire lähteä saunastakaan pois. Voi sitä miehen ilonmäärää ku pääsi sittenkin saunomaan! Laitettiin saunassa kasvonaamiot ja juotiin kokista lauteilla. Ihanan rentouttavaa! Löylyjen jälkeen oltiin iha rättiväsyneitä, nii siirrettiin leffa ja mässyt aamuun.
- Veera
Eilen lähetettiin jälleen kerran Nelli mummilaan, sillä olin kehitellyt miehelle yllätystä koko Lauantai päivälle. Makke tiesi vaan se, että typy menee yökylään ja me mennään Lohjalle. Pyörittiin Lohjalla melkeinpä pari tuntia tekemättä mitään järkevää, oltiin vaan kaupoissa. Kotiin päästyämme oli katettu pöytä koreaksi ja ruoka tuoksui nenään.
Makkella loksahti suu auki ja oli ihan ihmeissään kun tuoksui ruoka ja pöytä oli kauniisti katettu. Tätini joka on kokki nii tuli kokkaamaan meille, saatiin perinteisesti häneltä joululahjaksi 3 ruokalajin illallinen. Käy katsomassa minkälainen illallinen saatiin viime vuonna!
Alkuruokana oli kasvissosekeittoa jonka pääaineena oli bataatti, keittoa koristi timjami.
Pääruokana oli 200g marmoripihviä jonka rinnalla oli valkosipulikermaperunoita, annosta koristi salaatinlehdet, timjami ja maustevoi.
Jälkiruokana oli mokka vaniljia, jota koristaa perus keksi. Itseasiassa, jälkiruoka maistui ihan Naminamille, tuli ihan lapsuus mieleen!
Ruokajuomana oli pommacia.
Me oltiin todella täynnä ja läsähdettiin sohvalle, melkein silmätkin menivät kiinni. Ei silti voitu ottaa pieniä nokosia sillä jouduttiin aika pian taas lähtemään autoilemaan. Miehelle annoin vihjeitä mikä seuraava yllätys olisi, arvauksia oli leffateatteri, keilaus tai kävely. Ihan hyvin arvattu, mut ei kuitenkaan ihan tullut napakymppi. Paljastin ensimmäisen kirjaimen, ja niinpä tuli heti oikea arvaus. Teatteriin ollaan menossa, siellä pyöri tällä hetkellä draama nimeltään Hiiriä ja ihmisiä.
Makke on ollut viimeksi pikku poikana teatterissa, eikä muista siitä mitään muuta kuin sen että näyttelijät huusi ja musiikki pauhasi kovaa. Oli kiva viedä häntä katsomaan näytelmää, selvästi tykkäsi hirveesti vaikka yks kohtaus oli vähän ikävä. Sillä siinä oli kymmenen miestä jotka fyysisesti tappeli ja huusivat nii kovaa ku vaan pystyivät, vieressä oli koira joka selvästi pelkäsi ja alistui. Mutta, muuten oli hauska ja aika draama täyttävä esitys! Vaikka onhan noi musikaalit enemmän mun juttu.
Eipä ne mun yllätykset vielä loppuneet.. Kotona odotti viimeinen ylläripylläri Makkelle. Toinen luuli, ettei päästä ollenkaa saunaa ku saunavuoromme loppui sillä aikaa ku oltiin teatterissa ja oli itseasiassa vähän harmeissaan ku ei pääsyt saunaa. Mut, mä olin sovinnut isännöitsijän kanssa että saadaan luvalla laittaa sauna päälle sitten ku halutaan eikä ollut kiire lähteä saunastakaan pois. Voi sitä miehen ilonmäärää ku pääsi sittenkin saunomaan! Laitettiin saunassa kasvonaamiot ja juotiin kokista lauteilla. Ihanan rentouttavaa! Löylyjen jälkeen oltiin iha rättiväsyneitä, nii siirrettiin leffa ja mässyt aamuun.
- Veera
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)