Aloin yks ilta väsämään Nellille lapsuuslaatikkoa, pieni kenkälaatikko oli juuri sopiva ja päällystin sen meidän olkkarin tapetilla kun oli jäänyt ylimääräistä. Halusin nimittäin kerätä sinne kaikki Nellin lapsuusmuistot, niitä on kiva katsella jälkeenpäin ja varmasti on kiva sitten Nellistäkin katsoa laatikon sisältöä kun on vähän isompi.
Halusin säästää kaikki Nellin ensimmäiset jutut, vaipasta ensiaskeleen kenkiin. Lisäksi, oon laittanut tottakai säästöön kastekynttilän, kastetyynyn paitsi kastemekkoa ei voi sillä tavalla laittaa säästöön kun se kiertää suvussa mutta ristiäisten juhlamekko laitan säästöön sitten kun on mennyt pieneksi. Jätetääs puheet nyt sikseen, ja kurkataan Nellin lapsuuslaatikkoon!
Pieni laatikko on niin täynnä sitä tavaraa, ettei kansi enää mene kiinni joten aion jonain kauniina päivänä ostaa yyber hienon laatikon johon mahtuisi lisää Nellin pari vaatekappaletta ja sen sisälle tämä pieni laatikko. Niin ja unohtamatta kastekynttilää sekä kastetyynyä, myös aion lisätä laatikkoon ainakin hiuskiehkuran, maitohamput ja tälläiset pääsyliput yms missä ollaan oltu Nellin kanssa. Vauvakirjaa oon täytellyt jo raskaudesta asti, sitäkin on sitten kiva isompana lukea! Hupsista, pakko vielä kertoa, että täytyyhän laittaa Nellin rakkaan uni nallen laatikkoon säilöön ja pari muuta lelua. ;)
Äitiyslaatikko toimii tällä hetkellä Neltsun lakanoiden laatikkona, alunperin mun piti siihen kerätä kaikki muistotavarat, mutta ä-laatikko on meidän sängyn alla ja on vähän jo kärsinyt niin en viitsi sellaista säilöä. Ehkäpä sitten seuraavan mukeron kohdalla vois pitää ä-laatikosta parempaa huolta..
Onko teillä itsellä tälläistä lapsuuslaatikkoa, tai kenties omalla lapsellanne? :)
- Veera
torstai 29. tammikuuta 2015
lauantai 24. tammikuuta 2015
VAUVASTA TAAPEROKSI
Raskauden pahoinvoinnista outoihin himoihin, pienestä katkaravusta voimakkaaseen potkijaan, kipeistä supistuksista monen tuntiseen synnytykseen ja rääkyvästä vauvasta ihanaan vauvan tuoksuun. Vauvan tuoksusta nukkuvaan lapseen, nukkuvasta lapsesta tahmatassuun ja tahmatassusta äidin paljaalle rinnalle.
Pienet varpaat, sormet ja hennot hiukset. Niin pieni koko ihminen. Pieni ja viaton, joka ei tiedä vielä millainen tämä maailma on, mutta taas niin utelias ja katsoo siroilla silmillään maailman menoa. Pilke silmäkulmassa, katseet ja tuijotukset täynnä lämpöä, pieni hymy täynnä onnellisuutta sekä pienet sormet kietoutuneena aikuisen ihmisen sormen ympärillä on täynnä rakkautta.
Turvaa ja rakkautta hakee pienokainen ädiltään, käpertyy sikiö asentoon äidin syleilyyn ja painaa silmänsä kiinni hymy suin. Pitää pienillä sormeilla äidin paidasta kiinni, ettei vaan karkaa minnekkään. Matala ja hento itku kuuluu sylistä, lohdutetaan, lopulta pienokainen avaa siniset silmänsä ja katsoo sinua tarkasti kunnes painaa silmänsä takaisin hitaasti kiinni.
Silkin pehmeä iho, ellei jopa täydellinen. Ihanat pullaposket johon huulet uppoutuu pussatessaan, niin pieni nenänpää johon kulkeutuu uudet hajut ja korviin kantautuu uudet äänet. Kaikki niin uutta ja ihmeellistä, ei ymmärrä hän vielä elämän kulkua.
Pienokaisemme alkaa viihtyä lattialla, yrittää kääntyä vatsalta selälleen ja käyttää siihen kaikki voimansa. Lopulta onnistuu kunnes alkaa mahalteen potkia, yrittää kantaa painavaa päätä ylhäällä jotta pääsisi liikkeelle. Lopulta tulee leveä hymy kasvoille, voittajan hymy!
Vauva kierii lattialla ja kuukaudet vierii. Vanhemmat katsovat innokasta vauvaansa hymyillen ja pitäen toistensa kädestä kiinni, onnellisena. Vauva tutkii ryömiten talon onkaloita, jokainen nurkka ja esine täytyy maistella ja sitten vasta katsella. Jokaiseen koloon täytyy pienet sormet tunkea, tietämättä onko turvallista vai vaarallista.
Rinnalle ei haluta enää mennä, vauva pitää visusti suunsa kiinni. Tuttipullo ja soseet vain kelpaa, onhan hän jo 4 kuukautinen. Sitterissä ollaan kiltisti, turvavöissä tietenkin ja sotketaan naama sekä vaatteet mustikkasoseella. Pikkuisen masu on täynnä, hän nukahtaa sitteriin ja isä kantaa vahvoilla käsillä mussukkaa. Laskee varovasti pikkuista pinnasänkyyn, laittaa pehmolelun viereen ja peittää hänet isolla peitolla.
Kasvaa, kasvaa ja kasvaa. Enää ei viihdykkään sylissä kuin pieni vauva, jalat vie taaperon joka paikkaan. Suusta ei tuu enää jokeltelua vaan oikeita sanoja, sanoja joita taapero on kuullut monen ihmisen suusta. Pienet sormet, varpaat ja nenänpää venyy ja paukkuu, suutakin alkaa koristamaan valkoiset hampaat.
Lyhyet ja hennot hiukset muuttuu vahvoiksi ja pitkiksi, vauvan tuoksu katoaa ja taapero alkaa tuoksua vadelma shampoolle. Itkun kaveriksi tulee hempeä kikattava nauru, jota mieluimmin kuulisi kuin huudon sekaista itkua.
Helistimet vaihtuu soittoleluihin, pehmolelut vaihtuu barbeihin. Ritisevät lelut vaihtuu dubloihin, vauva kirjat vaihtuu väritys kirjoihin. Lelulaatikot alkaa täydentyä taapero leluihin, nimittäin lattialla leikkii 1-vuotias tenava. Isi ja äiti istuvat tutulla sohvan nurkauksella, pitävät toisistaan kädestään kiinni ja katsovat leikkivää tenavaa miettien, mihin nämä vuodet oikein vierähtävät.
- Veera
Pienet varpaat, sormet ja hennot hiukset. Niin pieni koko ihminen. Pieni ja viaton, joka ei tiedä vielä millainen tämä maailma on, mutta taas niin utelias ja katsoo siroilla silmillään maailman menoa. Pilke silmäkulmassa, katseet ja tuijotukset täynnä lämpöä, pieni hymy täynnä onnellisuutta sekä pienet sormet kietoutuneena aikuisen ihmisen sormen ympärillä on täynnä rakkautta.
Turvaa ja rakkautta hakee pienokainen ädiltään, käpertyy sikiö asentoon äidin syleilyyn ja painaa silmänsä kiinni hymy suin. Pitää pienillä sormeilla äidin paidasta kiinni, ettei vaan karkaa minnekkään. Matala ja hento itku kuuluu sylistä, lohdutetaan, lopulta pienokainen avaa siniset silmänsä ja katsoo sinua tarkasti kunnes painaa silmänsä takaisin hitaasti kiinni.
Silkin pehmeä iho, ellei jopa täydellinen. Ihanat pullaposket johon huulet uppoutuu pussatessaan, niin pieni nenänpää johon kulkeutuu uudet hajut ja korviin kantautuu uudet äänet. Kaikki niin uutta ja ihmeellistä, ei ymmärrä hän vielä elämän kulkua.
Pienokaisemme alkaa viihtyä lattialla, yrittää kääntyä vatsalta selälleen ja käyttää siihen kaikki voimansa. Lopulta onnistuu kunnes alkaa mahalteen potkia, yrittää kantaa painavaa päätä ylhäällä jotta pääsisi liikkeelle. Lopulta tulee leveä hymy kasvoille, voittajan hymy!
Vauva kierii lattialla ja kuukaudet vierii. Vanhemmat katsovat innokasta vauvaansa hymyillen ja pitäen toistensa kädestä kiinni, onnellisena. Vauva tutkii ryömiten talon onkaloita, jokainen nurkka ja esine täytyy maistella ja sitten vasta katsella. Jokaiseen koloon täytyy pienet sormet tunkea, tietämättä onko turvallista vai vaarallista.
Rinnalle ei haluta enää mennä, vauva pitää visusti suunsa kiinni. Tuttipullo ja soseet vain kelpaa, onhan hän jo 4 kuukautinen. Sitterissä ollaan kiltisti, turvavöissä tietenkin ja sotketaan naama sekä vaatteet mustikkasoseella. Pikkuisen masu on täynnä, hän nukahtaa sitteriin ja isä kantaa vahvoilla käsillä mussukkaa. Laskee varovasti pikkuista pinnasänkyyn, laittaa pehmolelun viereen ja peittää hänet isolla peitolla.
Kasvaa, kasvaa ja kasvaa. Enää ei viihdykkään sylissä kuin pieni vauva, jalat vie taaperon joka paikkaan. Suusta ei tuu enää jokeltelua vaan oikeita sanoja, sanoja joita taapero on kuullut monen ihmisen suusta. Pienet sormet, varpaat ja nenänpää venyy ja paukkuu, suutakin alkaa koristamaan valkoiset hampaat.
Lyhyet ja hennot hiukset muuttuu vahvoiksi ja pitkiksi, vauvan tuoksu katoaa ja taapero alkaa tuoksua vadelma shampoolle. Itkun kaveriksi tulee hempeä kikattava nauru, jota mieluimmin kuulisi kuin huudon sekaista itkua.
Helistimet vaihtuu soittoleluihin, pehmolelut vaihtuu barbeihin. Ritisevät lelut vaihtuu dubloihin, vauva kirjat vaihtuu väritys kirjoihin. Lelulaatikot alkaa täydentyä taapero leluihin, nimittäin lattialla leikkii 1-vuotias tenava. Isi ja äiti istuvat tutulla sohvan nurkauksella, pitävät toisistaan kädestään kiinni ja katsovat leikkivää tenavaa miettien, mihin nämä vuodet oikein vierähtävät.
- Veera
lauantai 17. tammikuuta 2015
POHDISKELUA JA PIKA KUULUMISET
Heippa ja elossa ollaan! Blogi on ollut pitkään hiljainen niinkuin myös facebook sivut, en ole avannut bloggeria sillä en halua tehdä postausta joka on pakkopullaa. Hiljaisuuden aikana oon pohdiskellut paljon tätä blogia, tavallaan ei ole enää niin hirveesti kiinnostusta mutta toisaalta en halua lopettaa sillä Elohopeaa iholla blogista on tullut mulle hyvin tärkeä juttu. Oon ylpeä itsestäni, että oon jaksanut pitää blogia yllä jo reilu vuoden ajan, varsinkin kun kirjoittaminen ei ole mun vahvin puoli tai ylipäätään rakentaa aiheita.
Oon ollut viime aikoina todella väsynyt, enkä ole jaksanut tehdä hirveesti mitään. Nelli on valvottanut mua monta yötä putkeen, tottakai Makke on mun tukena mutta annan hänen nukkua kun sillä on herätyskello soimassa aikaisin aamulla. Univelkaa on kertynyt ihan kiitettävästi, ja sen kyllä huomaa sillä nukahtelen vähän väliä. Nyt oon saanut maksettua vähän univelat pois, ja jaksan paljon paremmin sekä vaikuttaa siltä että Nellikin alkaa nukkua taas kokonaisia öitä heräämättä. Jee!
Nelli on oppinut todella paljon uusia asioita, ja alkaa näkymään pikku neidin todellinen luonne eli itsepäisyys mutta hurmaava prinsessa! Tämä meidän hurmaava prinsessa on oppinut tekemään pahuuksia niin sanotusti, saa olla kieltämässä ja juosta perässä. Aina saa kerätä puhtaat vaipat vessanlattialta, muovikassit ja suodatinpussit takaisin laatikkoon ja nostella keittiön tuoleja. Eihän nyt meidän Nelli sellaista ikinä tekisi, vai mitä? ja paskat.
Kaikenlisäksi Nellin suu paukkuu, nimittäin hampaita ja ai että, tulee niin kylmät väreet kun hän narskuttelee hampaitaan. Hrrr! Hampaita on tällä hetkellä 6, ja ikenet kutisee kokoajan. Taitaa taakse tulla hampaat ku täytyy työntää koko käsi suuhun ja vielä niin syvälle et oksentaa. Näin on nimittäin käynyt pari kertaa, voi toista! Ja asiasta kuudenteen. Ollaan luovuttu piltteistä, tai no me ei olla vaan Nelli. Oon nimittäin ottanut itsestäni niskavilloista kiinni ja tehnyt myös Nellille soseita, oon laittanut Nellin ruokiin tosi vähän suolaa, että saisi jotain makua. Oon myös ajatellut, että voisin postata tänne silloin tällöin sose ohjeita. Meillä siis joudutaan sauvasekoittimella muussata ihan kunnolla, ku neitillä tulee helposti oksennusrefleksi jos on klönttejä ruuassa.
Tälläiset meijän pienet kuulumiset! En paljasta tässä postauksessa mitä kaikkea meijän rinsessa on oppinut, mä postaan niistä erikseen ajan kanssa. Mutta jos otetaan se bloggaaminen hetkeksi vielä puheeksi. Elikkäs, blogin tulevaisuus.. En halua lopettaa, sillä jos teen niin tiedän että tuun katumaan. En myöskään halua ylikuormittaa itseäni bloggaamisella, niinkuin olen näin aiemmin tehnyt. Vaan haluan ehdottomasti jatkaa, mutta kevyellä meiningillä kuin ennen, eli ei tuu välttämättä postauksia 2-3 kertaa viikossa vaan kerran viikossa jos edes sitäkään.
Kiitos ja Aamen! Näin meillä on tapana aina sanoa..
- Veera
sunnuntai 4. tammikuuta 2015
ASK ME
Mitä Makke tekee työkseen?
- Työskentelee kehitysvammaisten kanssa.
Mitä aiot tehdä työksesi sitten joskus kun Nelli on tarpeeksi iso?
- En yhtään tiedä. Tarkoitus olisi lähteä töihin tai opiskelemaan syksyllä ja laittaa Nelli päiväkotiin.
Onko teillä kummallakaan muita lapsia?
- Mulla ei ole muita lapsia, mutta Makkella on entisestä suhteestaan yksi lapsi.
- Mulla ei ole muita lapsia, mutta Makkella on entisestä suhteestaan yksi lapsi.
Miten hoidatte parisuhdetta nyt kun perheessä on lapsi?
- Hyvä kysymys. Ollaan vaan kotona, löhöillään ja saunotaan tai sitten shoppailaan.
- Hyvä kysymys. Ollaan vaan kotona, löhöillään ja saunotaan tai sitten shoppailaan.
Mitä mieltä teidän vanhemmat ovat puolisoistanne, ja siitä että teillä on Nelli?
- Ei mitään mieltä. Molemmat tullaan anoppien kanssa hyvin toimeen, ja molemmat isovanhemmat on innoissaan
- Ei mitään mieltä. Molemmat tullaan anoppien kanssa hyvin toimeen, ja molemmat isovanhemmat on innoissaan
Nellistä.
Millainen koet olevasi äitinä, entä avovaimona?
- Avovaimona oon nalkuttava akka :D No ei, emmä nyt hirveesti valita miehelle. Emmä osaa sanoo millainen koen
- Avovaimona oon nalkuttava akka :D No ei, emmä nyt hirveesti valita miehelle. Emmä osaa sanoo millainen koen
olevani avovaimona. Äitinä oon tälläinen suojelija ja rento :)
Jos saisit opettaa lapsellesi yhden ainoan asian niin mikä se olisi?
- Varmaankin erilaisuus ja tasa-arvo tulis toisena. :)
Jos saisit opettaa lapsellesi yhden ainoan asian niin mikä se olisi?
- Varmaankin erilaisuus ja tasa-arvo tulis toisena. :)
Mikä oli sun haaveammatti lapsena?
- Eläinhoitaja joka on edelleenkin mun haaveammatti :)
Mitkä on sun tavoitteet elämässä?
- Hmm, ainakin se että pyrkisin työelämään.
Vuoden, viiden vuoden ja 10 vuoden tavoitteet?
Vuoden, viiden vuoden ja 10 vuoden tavoitteet?
- Apua! En kyllä osaa yhtään sanoa :D
Oletko enemmän aamu vai ilta-virkku?
- Aamu :)
Herääkö Nelli vielä öisin, jos niin kumpi teistä hoitaa "yövuoron"?
- Ei herää enää, nukkuu kokonaisia öitä. Mut, silloin kun heräili niin yleensä minä nousin sängystä ylös ja otin rinnalle.
Sitten ku Nelli lopetti rinnan syömisen, nii Makkekin nousi sängystä ja a
ntoi korviketta. Ja tietenkin sitten öisin
ntoi korviketta. Ja tietenkin sitten öisin
vaihdettiin vaippa :D
Jos saisit asua missä kaupungissa vaan niin missä se olis?
- Järvenpää tai Vantaa. :)
Mitä teet kun sulla on paha olla?
- Siivoon
Mikä on sun lempi herkku?
Mikä on sun lempi herkku?
- Varmaanikn sipsit :)
Hassuin juttu jonka oot kuullut lapsen suusta?
- Olin työharjoittelus perhepäivähoidossa ja siel sellanen 1-2v tyttö sanoi mulle kauhuissaan, että '''mun tissit puhkesi''
Aws!
Onko abortti mielestäsi oikein jos lapsi on vammainen mutta pystyy elämään muttei välttis ikinä opi puhumaan tai esim kävelee ja syömään ite eli tarvii kokoajan apua kuolemaan asti?
Onko abortti mielestäsi oikein jos lapsi on vammainen mutta pystyy elämään muttei välttis ikinä opi puhumaan tai esim kävelee ja syömään ite eli tarvii kokoajan apua kuolemaan asti?
- Ei ole oikein, mielestäni kehitysvammaisetkin on ansainneet elämänsä.
Mitä Nelli sai joululahjaks?-
Keinuskootterin, pulkka, iso läjä vaatteita, lautasen ja mukin, kirjoja, pehmoleluja, kylpylelui, hiuspannan,
Keinuskootterin, pulkka, iso läjä vaatteita, lautasen ja mukin, kirjoja, pehmoleluja, kylpylelui, hiuspannan,
isoisomummmin tekemän torkkupeiton ja villasukat, hatun ja öö.. :D
Jos saisit lisää lapsia, nii mitkä tulisi nimeksi?
- Pojan nimeksi antaisin Niilo tai Noel, jos tulis tyttö nii antaisin nimeks Nelma tai Neela.
- Pojan nimeksi antaisin Niilo tai Noel, jos tulis tyttö nii antaisin nimeks Nelma tai Neela.
Uusi päivä vai salkkarit?
- Molemmat on mun lemppari ohjelmia, mut jos on pakko valita jompikumpi nii sanon salkkarit koska niitä oon seurannnut ekasta jaksosta lähtien!
Kerro teidän päivärytmistä?
- 07-08 ylös, vaipanvaihto, puurolle ja hampaiden pesulle sekä hiustenharjaus sitten potalle ja lastenohjelmia katsomaan, sen jälkeen puetaan päälle.
9.30-10.00 Korvike maitoa ja päikkäreille ulos vaunuihin.
11.30-12.30 Lounas ja potalle sit hengaillaan ja leikitään.
14.30-15.00 Välipala ja hengailu/leikitään.
15.30-16.00 Päikkäreille ulos vaunuihin.
17.30-18.30 Päivällinen ja hengailu/leikitään.
08-09.00 Puuro, vaipanvaihto ja hampaiden pesut. Sen jälkeen pinnikseen juomaan velli ja nukahdetaan :)
Koska lopetit imetyksen?
- Nelli jätti itse rinnan pois kun oli jotain 4kk.
Mikä on sun lempi vuodenaika?
- Tykkään kaikista vuodenaikoista yhtä paljon, mutta kyllä se kesä varmaankin vie voiton juuri sen takia ku oon syntynyt kesällä ja silloin voi käydä festareilla!
Miten sulla on aikaa päivittää blogia vaikka sulla on pieni lapsi vierellä?
- Nyt on tosiaan ollut hiljaisempaa, ku on ollut postaus aiheet vähissä mutta siis muuten vietän aikaa blogissa iltaisin ku Nelli on mennyt nukkumaan ja välillä ajastan postaukset. :)
Mielipide alaikäisten alkoholi käytöstä?
- Myönnän, et itsekkin olen ryypiskellyt alaikäisenä eikä se oo loppujenlopuks mitenkään siistiä. Mielestäni voi hyvin odottaa siihen asti, että täyttää 18 vuotta.
Teillä on aika iso ikäero miehesi kanssa, eikö se oo koskaan häirinnyt?
- Jeps. Ei se ikäero oo häirinnyt meitä mitenkään, jos ikäero olisi este nii ei oltais alettu seurustelemaan tai saati perustamaan perhettä vaan oltais pysytty kavereina vaan.
Parasta äitinä olos ja huonointa?
Parasta äitinä olos ja huonointa?
- Parasta se, että tytär ja äidin rakkaus ei lopu koskaan ja huonointa se, että ei voi mennä enää miten lystää.
Kaipaatko sitä elämää mitä sulla oli ennen Nelliä?
perjantai 2. tammikuuta 2015
UUSI VUOSI
2014 vuosi ei ollut mulle mikään ihmeellinen, se ei ollut erityinen, mahtava vuosi tai ikimuistoisin. Hyviä hetkiä on ollut, niiden rinnalla on ollut surua ja paljon stressiä. Olen oppinut äitinä todella paljon asioita, osaan katsoa maailmaa eri kulmasta kuin ennen. Oon saavuttanut itselleni ajokortin, eikä tarvitse stressata enää autokoulusta. Viime vuodelle en asettanut yhtäkään tavoitetta, enkä asettanut nyttenkään.
Viime vuodelta on jäänyt yks asia mieleen, asia joka on koskettanut ja saanut kylmiä väreitä aikaan. Se oli kokemus, jota ei voi kuvailla kuinka mahtavaa se oli. Sain viettää tämän 2 tuntisen ajan mieheni kanssa ja muiden kymmien tuhansien ihmisten kanssa.
Kyllä, Cheekin stadion keikka. Jos on pakko valita yksi asia, mikä oli parasta vuodessa 2014 niin se on ehdottomasti tämä. Ikuisena festarihulluna, ja nimimerkillä: kiertänyt joka kesä festareita, niin en ole ikinä kokenut näin koskettavaa keikkaa joka sai mun silmäni kostumaan. Vain paikanpäällä olevat ihmiset pystyy samaistumaan, sillä se ei telkkarin kautta välittynyt se tunnelma mikä on harmi. Mutta, kuitenkin se oli aivan käsittämätöntä!
Entäpä jos palataan nyt tähän hetkiseen, eli 2015 vuoteen joka on pyörähtänyt käyntiin. Odotan tältä vuodelta uutta asuntoa, työpaikkaa, terveyttä ja mielinmäärin rakkautta. Musta tuntuu, että tästä vuodesta tulee parempi kuin viime vuodesta vaikka ei siinä viime vuodessakaan ollut valittamista mutta kuitenkin.
Tuntuu, että tänä vuonna tuo paljon yllätyksiä jota en ehkä osaa odottaa. Voisin kuvitella asuvani muualla paikkakunnalla, 2 kerroksessa rivitalossa jossa on kolme tai neljä huonetta ja oma sauna. Jaloissamme pyörisi Maine Coon katti allergiasta huolimatta, ja pihassamme farmari auto. Mutta kuka tietää, jospa nää mun kuvitelmat oikeesti tapahtuisi? Niinkuin alussa mainitsinkin, että tämä vuosi toisi paljon yllätyksiä. Innoissani odotan mitä tämä vuosi tuo oikeesti tullessaan!
Uusi vuosi otettiin vastaan alkoholi merkeissä, lähdettiin siis lapsuudenkaverini kanssa juhlimaan ja lopulta eksyttiin Amarilloon. Oli kiva päästä ihmisten ilmoille täältä maaseudulta, ja oli hauskaa nähdä paljon vanhoja tuttuja! Krapulan sijaan tuli mustelmia käsivarteen, josta ei oo hajua mistä ovat ilmestyneet ja mitä nyt legginsit tuoksuu kaljalle joten kiitos sille joka kaatoi mun päälle juotavaa tanssilattialla. Kiitokset niille, jotka otti kanssani uuden vuoden vastaan! Oli mahtavaa.
- Veera
Viime vuodelta on jäänyt yks asia mieleen, asia joka on koskettanut ja saanut kylmiä väreitä aikaan. Se oli kokemus, jota ei voi kuvailla kuinka mahtavaa se oli. Sain viettää tämän 2 tuntisen ajan mieheni kanssa ja muiden kymmien tuhansien ihmisten kanssa.
Kyllä, Cheekin stadion keikka. Jos on pakko valita yksi asia, mikä oli parasta vuodessa 2014 niin se on ehdottomasti tämä. Ikuisena festarihulluna, ja nimimerkillä: kiertänyt joka kesä festareita, niin en ole ikinä kokenut näin koskettavaa keikkaa joka sai mun silmäni kostumaan. Vain paikanpäällä olevat ihmiset pystyy samaistumaan, sillä se ei telkkarin kautta välittynyt se tunnelma mikä on harmi. Mutta, kuitenkin se oli aivan käsittämätöntä!
Entäpä jos palataan nyt tähän hetkiseen, eli 2015 vuoteen joka on pyörähtänyt käyntiin. Odotan tältä vuodelta uutta asuntoa, työpaikkaa, terveyttä ja mielinmäärin rakkautta. Musta tuntuu, että tästä vuodesta tulee parempi kuin viime vuodesta vaikka ei siinä viime vuodessakaan ollut valittamista mutta kuitenkin.
Tuntuu, että tänä vuonna tuo paljon yllätyksiä jota en ehkä osaa odottaa. Voisin kuvitella asuvani muualla paikkakunnalla, 2 kerroksessa rivitalossa jossa on kolme tai neljä huonetta ja oma sauna. Jaloissamme pyörisi Maine Coon katti allergiasta huolimatta, ja pihassamme farmari auto. Mutta kuka tietää, jospa nää mun kuvitelmat oikeesti tapahtuisi? Niinkuin alussa mainitsinkin, että tämä vuosi toisi paljon yllätyksiä. Innoissani odotan mitä tämä vuosi tuo oikeesti tullessaan!
Uusi vuosi otettiin vastaan alkoholi merkeissä, lähdettiin siis lapsuudenkaverini kanssa juhlimaan ja lopulta eksyttiin Amarilloon. Oli kiva päästä ihmisten ilmoille täältä maaseudulta, ja oli hauskaa nähdä paljon vanhoja tuttuja! Krapulan sijaan tuli mustelmia käsivarteen, josta ei oo hajua mistä ovat ilmestyneet ja mitä nyt legginsit tuoksuu kaljalle joten kiitos sille joka kaatoi mun päälle juotavaa tanssilattialla. Kiitokset niille, jotka otti kanssani uuden vuoden vastaan! Oli mahtavaa.
- Veera
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)