KARKKI VS LAPSI

Moni suosittelee, että ei antais lapselle sokeria niin kauan ettei se lapsi itse osaa pyytää sitä ja että hampaat kärsii yms.. Toiset taas totuttaa vauvasta asti jäätelöön, karkkiin, pullaan jne. Tämä aihe myös nostattaa monta mielipidettä, ja jokaisella on oma kasvatus tyyli sekä rajat.

Ehkä olen tiukkapipo, mutta mä yritän pitää Nelliä mahdollisemman kaukana herkuista niin kauan että se itse osaa pyytää sitä ja silloinkin rajoitusti. Eihän se pieni lapsi rikki mene herkuista, mutta äkkiikös se tottuu makeaan ja sitten tuleekin pulska ja helkkarinmoinen herkkuperse!

Miks pitää ylipäätään antaa vauvan maistaa jotain herkkua? Kyllä sitä ehtii myöhemminkin, sitäpaitsi ikenet ja hamput säästyy! ;) Jos joku antais Nellin edes maistaa jotain karkkia nii mä varmaan pillastuisin siitä, ihan oikeasti. Niinkuin sanoin, oon aika tiukkis niinkuin myös korviksien laiton suhteen. Oon kyllä joissain asioissa rento ja osaan myös löysätä pipoani mutta näissä asioissa pidän kantani.

Myönnän, että oon ylisuojeleva ja se varmaankin johtuu taustoistani. Mutta en vaan voi sille mitään, ja se ylisuojelevaisuus näkyy Nellin kasvatuksestakin. Eli, ei makeaa ei myös korviksia niin kauan että se lapsi osaa itse niitä pyytää ja silloinkin harkitusti. Oon myös miettinyt, että millaisia rajoja asetan Nellille kun hän alkaa olemaan murros-iässä mutta siitä sitten lisää ehkä myöhemmin.

Millaiset on teidän mielipiteet tästä aiheesta, ja onko teillä tiettyjä rajoja?