Maailman paras lahja

,Olin 9-10 vuotias ku sain koiran ja muistan ku haettiin se Mikkelin torilta. Se oli sudenpennun näköinen ja kämmen kokoinen pikku otus! :) Kun päästiin perheen ja uuden asukkaan kanssa kotio nii kyselin äidiltä, että ''onko tämä jo mun'' äiti vastasi ''pari viikkoa näytät meille että osaat sitä hoitaa hyvin jne''.

Leikin pikkusen kanssa innoissain, lenkitin, ruokin ja en tehnykkään mitään muuta kun olin sen kanssa. Eräänä päivänä kysyin äidiltä, että ''onko 2 viikkoo mennyt jo?!'' äiti hymyili mulle ja nyökkäsi päätään. Voi että, muistan sen tunteen! Mietin mielessäni että, ''mulla on ikioma koira''!

En tiedä oliko tämä koiruus synttärilahjani, mutta sanon kaikille että sain sen lahjaks! Vaikkei ollut synttärilahjani nii se koira oli mulle kuin lahja <3 Tämä sai nimeksi Hukka, ja olen siitä vääntänyt monta lempinimeä ja se tottelee lempparinimeillä!

Minä ja Hukka vuonna 2003

HUKKA:
S. 23.12.2003
Rotu: Sekarotuinen. Tiibetinspanieli, Mittelspitz, Keeshond ja on varmaan muitakin rotuja vielä.
Luonne: Uskollinen omistajalleen, seurallinen, kiltti, itsepäinen.
Muuta: Ei tule toimeen muiden koirien/kissojen kanssa.

HISTORIA:
Kun haettiin Hukka nii meillä oli entuudestaan toinen koira. Irlanninsetteri 1 vuotias nimeltään Hessu. Pojat oli kuin paita ja peppu kaikesta ruokatappeluista huolimatta. He ehtivät viettää yhdessä vain ja ainoastaan yhden kesän ja yhden joulun. Kunnes Hessu menehtyi syöpään.

Hukka oli liian pieni ymmärtäkseen tapahtumaa. Muistan sen ensimmäisen illan ilman Hessua. Hukka istui eteisessä ja tuijotti sen yläpuolella olevaa pientä ikkunaan ja siinä se istui, silmät oli surullisen näköiset. Hukka ei leikkinyt, ei syönyt eikä juonut, ei mennyt ulos. Se vaan katsoi sitä ikkunaa istuen joka ilta. Se masentui.

Muutaman päivän myöhemmin päätettiin ostaa toinen koira Hukan kaveriksi. Kun Hukka näki että se sai uuden leikkikaverin nii se nousi ylös pohjalta, alkoi syömään yms. Tämä uusi tulokas sai nimekseen Kamu. Pojista tuli kuin paita ja peppu ruokatappeluista huolimatta (kyllä edellisessäkin ystävyydessä oli sama ongelma).

Kaverukset olivat yhdessä 6 vuotta, kunnes Kamu menehtyi luultavammin aivosyöpään. Hukka jäi taas yksin. Mutta, se oli kokenut jo entuudestaan saman menetyksen joten se selviytyi Kamun poismenosta. Huomasin että, Hukka on vahva koira. Se tajusi että kun on kerran menettänyt kaverin ja masentui, ja joutui kokemaan toisen kaverin menetyksen uudestaan niin se ei masennu vaan jatkaa eteenpäin.

Kyllä hän suri Kamun poismenosta mutta toipui yllättävän nopeasti. Hukka olí tarpeeks aikuinen ymmärtämään asian. Kuitenkin Hukka alkoi nirsoilemaan ruoan suhteen, joten meidän piti ostaa sille raksujen lisäks märkäruokaa ja mitä tahansa merkkiä herralle ei käy enään. Ennen sillä oli ruokailuajat, mutta nyt se syö silloin ku sitä itseään huvittaa.

Kamun jälkeen ei olla hankittu toista koiraa ku huomattiin että Hukka pärjää nyt ilman kaveria. Hassua on se että, pentuna se ei kuljetellut kenkiä/sukkia. Mutta nyt, Kamun jälkeen se on alkanut kuljettelemaan kenkiä/sukkia aina kun joku astuu ovesta sisään. Sen käytös on ''pentumainen'' vaikka se on vanha koira.

KUVIA HUKAN VARRELTA:

Hukka ja Kamu pienenä!

                                                          

Kaveruksien viiminen aamu yhdessä.

                                

 Hukan ensimmäinen kesä ilman Kamua.

Hukan ja Hessun yhteiskuvat tulee myöhemmin! :)
Mitä herättäviä tunteita teille tuli Hukan tarinasta? Kommentoi ja Kerro!

R.I.P Hessu v. 2004
R.I.P Kamu v. 2011
Olette ikuisesti muistoissa ja sydämmessä <3

http://www.youtube.com/watch?v=CvjbA2CjxnY