Elohopeaa iholla: Pieni ihminen maailmassa

On ollut rankka viikko takana nimittäin Maanantaina olin synnyttämässä. Oli kivulias mutta nopee synnytys joka kesti 13 tuntii. Sunnuntain ja Maanantain välinen yö oli painajaista koska mulla oli tosi hirveet supistukset selässä ja aattelin, että ne on harjoitussupistuksia enkä viiti niiden takia uudelleen lähteä. Olin siis ollut pari päivää sitten synnäril niiden takia ja olin silloin auki vasta yhden sentin ja lähettivät mut kotii.

Noh, kärvistelin niitä supistuksia sitten jälleen kerran.. sellaset noin 5-6 tuntii ja mulla alko tulla sellast rivoo tekstii jo suusta niiden kivujen takia, et mieheni soitti aamu seitsemältä synnärille ja ne sit käskivät meidän mennä sinne. Mulla tuli sit siinä paniikkikohtaus, tärisin iha sikana eikä siitä ollu loppua. Kuitenkin kohtaus meni ohi ja nappasin nopeesti kassiin vauvan vaatteet ja itelleni alusvaatteita. Tietysti kamera ja hygieniatarvikkeet unohtui....

Porukat heitti meidät synnärille ja oltiin aamu kaheksalt siel, ne katsoi vauvan sykkeet ja ne alko laskemaan joten kätilö soitti puhelun ja sano, et nyt synnytyssali valmiiks ja siinä sitten mua vietiin synnytyssaliin. Olin auki 4 senttiä ja kätilö puhkas mun kalvot jotta se lapsivesi tulisi ja HUH vauvan syke alko nousemaan. Mulle laitettiin Spinaali ja Epiduraali puudutus ja oi vitsi, se ihana tunne! Ei kipuja.

Myöhemmin olin 8 senttii auki ja aloin taas tuntemaan kipuja, eli supistuksia. Laitettiin taas puudutukset mulle ja helpotti. Yritin saada nukuttua jotta jaksaisin alkaa synnyttämään (en ollut nukkunu pariin yöhön) mut en saanu unta. Tärisin jatkuvasti ja kätilö sano, et johtunee siitä ku lihakset alkaa rentoutumaan. Otin myös välillä ilokaasua ja olin puhunut kuulemma ihan hupsuja enkä itse muista mitään :D siitä tuli aika jännä tunne, mut se helpotti!

Vihdoinkin olin 10 senttii auki, eli olin valmis ponnistamaan. Musta alkoi tuntua, et voimat alkaa loppua ja en jaksa yhtään. Vauvan pää oli kokoajan tulossa ulos mut aina kun lopetin ponnistamisen nii sen pää meni takas sisälle. Kätilö sanoi, et vauvan syke alkaa taas laskemaan että nyt on tosi kyseessä ja vauva pitää saada nopeesti ulos. Mieheni ja kätilöt tsemppasi mua ja sain voimat kerättyy taas ja jaksoin loppuun asti. Voi että, olin ihan ihmeissäni enkä tiennyt mitä ajatella ku kuulin vauvan itkua ja yhtäkkiä se on mun rinnalla!

Mun oli pakko soittaa mun äidille samantien ja sanoin sille, että ''kuuntele'' äiti kuuli vauvan ensimmäiset itkut! Se oli maailman paras päivä. Terve tyttö ja sai arvosanaks kymppi! Sen ihonväri oli todella hyvä nii se sai siitä yhden pisteen ;) Vauvelin paino, 4085g ja pituus 51cm, syntymäaika 15.29 ja päivä 25.11.2013.

Ihan ekasta yöstä lähtien se ei itkenyt, vaan on antanut meidän nukkua. Ihmeellistä, se ei paljoo itke ja on tosi rauhallinen ja kiltti ja kaikenlisäks ihana! Se vaan nukkuu ja syö tosi paljon, niinku pitääkin. Nyt ollaan oltu mun vanhemmilla tytön kanssa, koska me muutetaan isompaan asuntoon ja voidaan myös huoletta keskittyy muuttoon ku vanhemmat hoitavat vauvaa välillä.