POHDISKELUA JA PIKA KUULUMISET

Heippa ja elossa ollaan! Blogi on ollut pitkään hiljainen niinkuin myös facebook sivut, en ole avannut bloggeria sillä en halua tehdä postausta joka on pakkopullaa. Hiljaisuuden aikana oon pohdiskellut paljon tätä blogia, tavallaan ei ole enää niin hirveesti kiinnostusta mutta toisaalta en halua lopettaa sillä Elohopeaa iholla blogista on tullut mulle hyvin tärkeä juttu. Oon ylpeä itsestäni, että oon jaksanut pitää blogia yllä jo reilu vuoden ajan, varsinkin kun kirjoittaminen ei ole mun vahvin puoli tai ylipäätään rakentaa aiheita.

Oon ollut viime aikoina todella väsynyt, enkä ole jaksanut tehdä hirveesti mitään. Nelli on valvottanut mua monta yötä putkeen, tottakai Makke on mun tukena mutta annan hänen nukkua kun sillä on herätyskello soimassa aikaisin aamulla. Univelkaa on kertynyt ihan kiitettävästi, ja sen kyllä huomaa sillä nukahtelen vähän väliä. Nyt oon saanut maksettua vähän univelat pois, ja jaksan paljon paremmin sekä vaikuttaa siltä että Nellikin alkaa nukkua taas kokonaisia öitä heräämättä. Jee!

Nelli on oppinut todella paljon uusia asioita, ja alkaa näkymään pikku neidin todellinen luonne eli itsepäisyys mutta hurmaava prinsessa! Tämä meidän hurmaava prinsessa on oppinut tekemään pahuuksia niin sanotusti, saa olla kieltämässä ja juosta perässä. Aina saa kerätä puhtaat vaipat vessanlattialta, muovikassit ja suodatinpussit takaisin laatikkoon ja nostella keittiön tuoleja. Eihän nyt meidän Nelli sellaista ikinä tekisi, vai mitä? ja paskat. 

Kaikenlisäksi Nellin suu paukkuu, nimittäin hampaita ja ai että, tulee niin kylmät väreet kun hän narskuttelee hampaitaan. Hrrr! Hampaita on tällä hetkellä 6, ja ikenet kutisee kokoajan. Taitaa taakse tulla hampaat ku täytyy työntää koko käsi suuhun ja vielä niin syvälle et oksentaa. Näin on nimittäin käynyt pari kertaa, voi toista! Ja asiasta kuudenteen. Ollaan luovuttu piltteistä, tai no me ei olla vaan Nelli. Oon nimittäin ottanut itsestäni niskavilloista kiinni ja tehnyt myös Nellille soseita, oon laittanut Nellin ruokiin tosi vähän suolaa, että saisi jotain makua. Oon myös ajatellut, että voisin postata tänne silloin tällöin sose ohjeita. Meillä siis joudutaan sauvasekoittimella muussata ihan kunnolla, ku neitillä tulee helposti oksennusrefleksi jos on klönttejä ruuassa.

Tälläiset meijän pienet kuulumiset! En paljasta tässä postauksessa mitä kaikkea meijän rinsessa on oppinut, mä postaan niistä erikseen ajan kanssa. Mutta jos otetaan se bloggaaminen hetkeksi vielä puheeksi. Elikkäs, blogin tulevaisuus.. En halua lopettaa, sillä jos teen niin tiedän että tuun katumaan. En myöskään halua ylikuormittaa itseäni bloggaamisella, niinkuin olen näin aiemmin tehnyt. Vaan haluan ehdottomasti jatkaa, mutta kevyellä meiningillä kuin ennen, eli ei tuu välttämättä postauksia 2-3 kertaa viikossa vaan kerran viikossa jos edes sitäkään. 

 Ihan alussa kun aloitin bloggaamisen, tein sen pelkästään itselleni ja ehkä vähän myös lähisuvulle sillä tiedän, että sukulaiset lukee blogiani ja kuulevat myös tätä kautta Nellin ja meidän perheen kuulumiset. Mutta sitten, kävijämäärä kasvoi ja tottakai siitä tuli hirveä stressi ja sen jälkeen päässäni ei pyörinyt mitään muutakuin bloggaaminen ja postaus aiheet. Ajattelin jatkuvalla syötöllä lukijoitani, ''jos en postaa, nii menetän lukijani''. Nyt oon luvannut, että teen tätä vain itselleni enkä kellekään muulle. Älkää lukijat ymmärtäkö mua väärin, tottakai oon iloinen että teitä kiinnostaa lukea perheemme arkea, mutta tämä blogi on alunperin mua varten että saan purkaa ajatukseni tänne ja haluan ylläpitää sitä. 

Kiitos ja Aamen! Näin meillä on tapana aina sanoa..

- Veera