perjantai 2. tammikuuta 2015

UUSI VUOSI

2014 vuosi ei ollut mulle mikään ihmeellinen, se ei ollut  erityinen, mahtava vuosi tai ikimuistoisin. Hyviä hetkiä on ollut, niiden rinnalla on ollut surua ja paljon stressiä. Olen oppinut äitinä todella paljon asioita, osaan katsoa maailmaa eri kulmasta kuin ennen. Oon saavuttanut itselleni ajokortin, eikä tarvitse stressata enää autokoulusta. Viime vuodelle en asettanut yhtäkään tavoitetta, enkä asettanut nyttenkään.

Viime vuodelta on jäänyt yks asia mieleen, asia joka on koskettanut ja saanut kylmiä väreitä aikaan. Se oli kokemus, jota ei voi kuvailla kuinka mahtavaa se oli. Sain viettää tämän 2 tuntisen ajan mieheni kanssa ja muiden kymmien tuhansien ihmisten kanssa.




Kyllä, Cheekin stadion keikka. Jos on pakko valita yksi asia, mikä oli parasta vuodessa 2014 niin se on ehdottomasti tämä. Ikuisena festarihulluna, ja nimimerkillä: kiertänyt joka kesä festareita, niin en ole ikinä kokenut näin koskettavaa keikkaa joka sai mun silmäni kostumaan. Vain paikanpäällä olevat ihmiset pystyy samaistumaan, sillä se ei telkkarin kautta välittynyt se tunnelma mikä on harmi. Mutta, kuitenkin se oli aivan käsittämätöntä!

Entäpä jos palataan nyt tähän hetkiseen, eli 2015 vuoteen joka on pyörähtänyt käyntiin. Odotan tältä vuodelta uutta asuntoa, työpaikkaa, terveyttä ja mielinmäärin rakkautta. Musta tuntuu, että tästä vuodesta tulee parempi kuin viime vuodesta vaikka ei siinä viime vuodessakaan ollut valittamista mutta kuitenkin.

Tuntuu, että tänä vuonna tuo paljon yllätyksiä jota en ehkä osaa odottaa. Voisin kuvitella asuvani muualla paikkakunnalla, 2 kerroksessa rivitalossa jossa on kolme tai neljä huonetta ja oma sauna. Jaloissamme pyörisi Maine Coon katti allergiasta huolimatta, ja pihassamme farmari auto. Mutta kuka tietää, jospa nää mun kuvitelmat oikeesti tapahtuisi? Niinkuin alussa mainitsinkin, että tämä vuosi toisi paljon yllätyksiä. Innoissani odotan mitä tämä vuosi tuo oikeesti tullessaan!


Uusi vuosi otettiin vastaan alkoholi merkeissä, lähdettiin siis lapsuudenkaverini kanssa juhlimaan ja lopulta eksyttiin Amarilloon. Oli kiva päästä ihmisten ilmoille täältä maaseudulta, ja oli hauskaa nähdä paljon vanhoja tuttuja! Krapulan sijaan tuli mustelmia käsivarteen, josta ei oo hajua mistä ovat ilmestyneet ja mitä nyt legginsit tuoksuu kaljalle joten kiitos sille joka kaatoi mun päälle juotavaa tanssilattialla. Kiitokset niille, jotka otti kanssani uuden vuoden vastaan! Oli mahtavaa.

- Veera

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti