Muistutan vielä, että blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen. Eli älkää kommentoiko tähän vanhaan osoitteeseen, sillä en tuu niitä saamaan! Myös meitä voi seurata Facebookissa.
UUSI OSOITE
FACEBOOK
Instagram: veeramarjattaa
Ja joku kysyi mun miehen blogia, niin se oli jotain sählännyt miksei se näkynyt sitten. Nyt se sai taas näkymään, joten miehen blogi on taas toiminnassa! MIEHENI BLOGI
Kiitos ja kuitti!
- Veera
torstai 16. heinäkuuta 2015
keskiviikko 27. toukokuuta 2015
PÄIVÄKODIN KEVÄTJUHLA
Pari kuukautta menee tosi nopeesti, juurihan Nelli asteli ensimmäistä kertaa päiväkotiin ja nyt se alkaa loppua. Nellillä on ollut siellä kuulemma paljon kavereita, myös eskarilaisetkin innoissaan antaa Nellille vauhtia keinussa. Katsotaan jos syksyllä neiti menisi päiväkotiin, jos menee niin tähän Karjalohjalle, riippuu ihan siitä pääsenkö kouluun.
Torstaina oli pk kevätjuhla joka pidettiin ulkona, onneksi oli kaunis ilma ja suht lämmin niin tarkeni hyvin olla ulkosalla. Puin neitosen päälle hänen 1v mekko, tarkoitus oli ottaa ennen lähtöä asukuvat ulkona mut meille tuli niin kiire etten ehtinyt joten ne sitten jäi. Pikkukanelit eli Nellin ryhmä esittivät pari kappaletta, eskarilaiset lauloivat ja pienet sitten leikkivät laulun tahdissa. Nelli oli mummin sylissä ja toinen pikkuinen oli toisen hoitajan sylissä, muut pienet seisoivat edessä sitten. Kevätjuhla meni onnistuneesti, hyvin myös eskarilaisetkin osasivat omat esiintyymiset, turhaa äippä panikoi.
Nelli jaksoi tosi hyvin juhlan ajan, sylissä ei paljoon jaksanut olla joten laitettiin neiti keinumaan ja lopulta pistettiin haalari päälle, ettei mee juhlavaatteet likasiks, itseasiassa muutenkin alkoi olemaan jo viileetä.
- Veera
Torstaina oli pk kevätjuhla joka pidettiin ulkona, onneksi oli kaunis ilma ja suht lämmin niin tarkeni hyvin olla ulkosalla. Puin neitosen päälle hänen 1v mekko, tarkoitus oli ottaa ennen lähtöä asukuvat ulkona mut meille tuli niin kiire etten ehtinyt joten ne sitten jäi. Pikkukanelit eli Nellin ryhmä esittivät pari kappaletta, eskarilaiset lauloivat ja pienet sitten leikkivät laulun tahdissa. Nelli oli mummin sylissä ja toinen pikkuinen oli toisen hoitajan sylissä, muut pienet seisoivat edessä sitten. Kevätjuhla meni onnistuneesti, hyvin myös eskarilaisetkin osasivat omat esiintyymiset, turhaa äippä panikoi.
Nelli jaksoi tosi hyvin juhlan ajan, sylissä ei paljoon jaksanut olla joten laitettiin neiti keinumaan ja lopulta pistettiin haalari päälle, ettei mee juhlavaatteet likasiks, itseasiassa muutenkin alkoi olemaan jo viileetä.
- Veera
perjantai 22. toukokuuta 2015
ÄLÄ TULE PAHA KAKKU, VAAN TULE HYVÄ KAKKU!
Karjalohjalla on ollut viime päivinä aivan upeita ilmoja, aurinko paistaa ja pärjää hyvin ilman takkiakin ulkona paitsi Nellille puen edelleen haalarin juuri sen takia ku neiti konttailee vielä ja muutenkin en uskalla laittaa häntä ulos ilman haalaria koska pelkään, että tulee kipeeksi. Mutta siis, ollaan viihdytty todella paljon hiekkalaatikolla tekemässä kakkuja ja välillä käydään työntelemässä taaperokärryjäkin. Annetaan kuvien nyt puhua!
Oltiin yks päivä ulkona, ja naapurin tyttö 3-4v kyseli hirveesti multa että mitä kaikkea Nelli osaa jo. Vastailin kysymyksiin kunnes kyseinen tyttö tokas, ''eihän Nelli ole mikään vauva enää, kun sillä on hiuksiakin jo päässä!'' Aws.
- Veera
maanantai 18. toukokuuta 2015
MITÄ NELLI JO OSAA?
Vuosi on niin lyhyt aika mielestäni, ja on kyllä uskomatonta että pieni ihminen oppii vuoden sisällä hurjan paljon asioita. Osaa näyttää kieltään, osaa matkia, osaa sotkea mutta myös siivotakkin. On myös kova halu oppia asioita, haluaa liittyä kahvi pöytään ja jos nauretaan niin hänkin nauraa, haluaa osallistua kotitöihin. Luonnetta on tullut esille, Nelli taitaa omistaa äitinsä ja mumminsa sekä enonsa itsepäisyyden mutta osaa olla lempeä ja empaattinen sekä rauhallinen ja tottelevainen. Ei tarvitse sanoa kuin yhden kerran, että ''näihin kynttilöihin ei saa koskea'' niin myös tottelee ja jättää tuikut rauhaan. Tietenkin, kun Nelli on taapero ja haluaa kokeilla rajojaan sekä koetella meidän hermoja niin heittelee lelujansa, joka on muuten nyt huomattavasti vähentynyt.
Mutta näiden lisäksi Nelli on oppinut kävelemään, konttaa vielä mutta pari askelta ottaa joka päivä. Kävely vaatii paljon keskittymistä ja tasapainoa, voisin veikata että kesällä konttaaminen on jäänyt unholaan. Tuen kanssa kävellään jatkuvasti, aina kun neiti haluaa niin kävellään yhdessä. Nelli ymmärtää puhetta tosi hyvin vaikka ei osaa itse puhua, pari hassua sanaa tulee suusta ja monta viikkoa Nelli on kuluttanut melkein puhki sitä Ei - sanaa ja se sana tulee välillä hauskoissa tilanteissa. Kuten, ''Ootko Nelli jo iso tyttö?'', ''Ei'', ''Puetaan Nelli päälle ja lähdetään mummilaan'', ''Ei'', ''Teittekö isin kanssa hiekkakakkuja puistossa?'' Nelli nyökkää päätään ja hetken päästä sanoo ''Ei''. Ton kuuluisan sanan jälkeen yritetään sanoa pupu, aina kun näkee esim. lastenohjelmissa Petteri Kaniinin ohjelman niin Nelli osoittaa telkkaria ja sanoo ''pup'', myös osoittaa hänen valtavaa pehmolelua joka on tottakai pupu, nii hän kaappaa sen syliin ja sanoo ''pup''. Koiraakin osaa sanoa tai siis hauvaa, mummilla ja ukilla on Hukka-hauva ja Nelli tottakai syöttää sille salaa ruokaa pöydästä koska tietää ettei hauvalle saa antaa ruokaa. Aina kun Nelli näkee Hukan tai telkkarissa hauvoja niin osoittaa sormella ja sanoo ''hau''.
Aina kun joku lähtee, Nelli lähtee tai joku tulee niin hän vilkuttaa ja kasvoilla leveä hymy. Myös jos joku tervehtii, niin Nelli on heti vilkuttamassa, se ei katso aikaa eikä paikkaa kun neiti vilkuttaa. Jos lähdetään esimerkiksi kaupasta niin hän vilkuttaa myyjälle, jos joku lapsi haetaan päiväkodista kotiin niin tämä neiti on heti vilkuttamassa. Myös ohinkulkijoille vilkutetaan ahkerasti, siitä ollaan saatu kivaa palautetta. Onhan se meille vanhemmille aika kiva kuulla, kun tuntematon tulee kehumaan meidän tyttöä ja miten hän ihanasti vilkuttaa taikka hymyilee. Jotkut kyselevät, että onko just nukkunu päikkärit kun on noin iloinen, me aina sanotaan että hän on aina ilopilleri. Sen takia meidän ilopilleri sai toisekseen nimeks Ilona.
Syöminenkin on ollut meille aikamoinen ongelma, milloin mitäkin aina ollut syömisessä. Minkäänlainen liha ei kelpaa, ei suostuta syömään ja kun annetaan itse syödä niin aletaan leikkimään ruualla. Päiväkodin jälkeen ruokailu on sujunut ihmeen hyvin, paremmin kuin ikinä osaisin edes kuvitellakkaan, ei tarvitse soseuttaa sauvasekottimella ja syöttää sillä riittää et muussaa vähän haarukalla ja antaa tytölle haarukka käteen. Pakko myöntää, että kannatti loppujen lopuks laittaa Nelli näin pienenä sinne PK, siitä on ollut iso apu.
Pottailussa ei oo ollut ainakaan vielä minkäänlaista ongelmaa, Nelli menee mielellään istumaan potalle kuhan on jonkinlaista viihdykettä. Käytetään neitiä monta kertaa päivässä potalla, ja aina tulee pissat taikka kakat, välillä Nelli saattaa taputtaa kun huomaa itse että pottaan on tullut tarpeet. Muutaman kerran on jopa ollut ihan kuiva vaippa, se on hyvä juttu sillä tiedetään että Nelli alkaa oppii kuivaksi. Sitten ku Nelli vielä oppisi kertomaan milloin on vessahätä nii se helpottaa paljon tätä kuivaksi harjoittelua.
Nelli rakastaa musiikkia, se on niin musikaalinen. Aina kun hän kuulee, että tulee biisi, riittää myös ohjelmien tunnaritkin niin tää neiti alkaa keinuttamaan itseään ja hyräilemään mukana. Osaa soittaa yllättävän hyvin rumpujakin, mummilla ja ukilla on sähkörumput ja sinne Nelli haluaa aina mennä. Ottaa molemmat kapulat kätösiinsä ja alkaa paukuttamaan niitä yhtäaikaa, myös piano ja kitarakin on ihan kivoja mutta kyllä ne rummut taitaa viedä voiton. Musiikin lisäksi pallon heittäminen on aika kova sana, jos löytyy pallo lelulaatikosta tai jokin muu pyöreä esine nii se syötetään jollekkin ihmiselle ja odottaa että hänelle heitetään se pallo takaisin. Meillä ei oo oikein palloja, mutta koripallo löytyi kaapin pohjalta ja sillä Nelli tykkää pomputella sitä palloa jollekkin. Näiden lisäksi se ulkoilu on riemukasta tietenkin, vähän pienempänä se keinu oli ihan ehdoton ykkönen mutta nyt tänä kesänä taitaa hiekkalaatikko ohittaa keinumisen. Osaa laittaa hienosti hiekkaa ämpäriin, ja taputtaa sitä lapiolla että tulisi hiekkakakku, sitten ku hiekkakakku on valmis nii rikotaan ja tehdään sama juttu uudestaan.
Ennen joutui nukuttaa Nelliä, jopa piti käydä kolme kuukautta unikoulua. Nyt ku on vähän isompi, nii kelpaa kun annetaan unimaitoa sängyssä, peitellään, sanotaan hyvää yötä ja kävellään huoneesta ulos. Nelli hetken aikaa juttelee itsekseen siellä kunnes nukahtaa. Ei siis tarvitse enää silitellä uneen tai käyttää mobilelaitetta kuhan on ne kolme tärkeetä asiaa sängyssä, eli unimaito, uninalle ja tutti.
Ruumiinosia ollaan vähän jo käyty läpi, välillä ihmetellään korvia tai varpaita. Jos hiuksia pestään shampoolla nii aina pitää kokeilla päätään ja ihmetellä että mitä tököttiä laitettiin ja onko varmasti ne hiukset edelleen tallella. Välillä venytetään omaa paitaa ja kurkistetaan sisälle, että onko se napa tallella. Jos kysyy Nelliltä, että missä on napa niin hän osaa näyttää missä kohtaa se on ja yrittää selvästi sanoa napa mutta ei ihan tuu suusta ulos.
- Veera
Mutta näiden lisäksi Nelli on oppinut kävelemään, konttaa vielä mutta pari askelta ottaa joka päivä. Kävely vaatii paljon keskittymistä ja tasapainoa, voisin veikata että kesällä konttaaminen on jäänyt unholaan. Tuen kanssa kävellään jatkuvasti, aina kun neiti haluaa niin kävellään yhdessä. Nelli ymmärtää puhetta tosi hyvin vaikka ei osaa itse puhua, pari hassua sanaa tulee suusta ja monta viikkoa Nelli on kuluttanut melkein puhki sitä Ei - sanaa ja se sana tulee välillä hauskoissa tilanteissa. Kuten, ''Ootko Nelli jo iso tyttö?'', ''Ei'', ''Puetaan Nelli päälle ja lähdetään mummilaan'', ''Ei'', ''Teittekö isin kanssa hiekkakakkuja puistossa?'' Nelli nyökkää päätään ja hetken päästä sanoo ''Ei''. Ton kuuluisan sanan jälkeen yritetään sanoa pupu, aina kun näkee esim. lastenohjelmissa Petteri Kaniinin ohjelman niin Nelli osoittaa telkkaria ja sanoo ''pup'', myös osoittaa hänen valtavaa pehmolelua joka on tottakai pupu, nii hän kaappaa sen syliin ja sanoo ''pup''. Koiraakin osaa sanoa tai siis hauvaa, mummilla ja ukilla on Hukka-hauva ja Nelli tottakai syöttää sille salaa ruokaa pöydästä koska tietää ettei hauvalle saa antaa ruokaa. Aina kun Nelli näkee Hukan tai telkkarissa hauvoja niin osoittaa sormella ja sanoo ''hau''.
Aina kun joku lähtee, Nelli lähtee tai joku tulee niin hän vilkuttaa ja kasvoilla leveä hymy. Myös jos joku tervehtii, niin Nelli on heti vilkuttamassa, se ei katso aikaa eikä paikkaa kun neiti vilkuttaa. Jos lähdetään esimerkiksi kaupasta niin hän vilkuttaa myyjälle, jos joku lapsi haetaan päiväkodista kotiin niin tämä neiti on heti vilkuttamassa. Myös ohinkulkijoille vilkutetaan ahkerasti, siitä ollaan saatu kivaa palautetta. Onhan se meille vanhemmille aika kiva kuulla, kun tuntematon tulee kehumaan meidän tyttöä ja miten hän ihanasti vilkuttaa taikka hymyilee. Jotkut kyselevät, että onko just nukkunu päikkärit kun on noin iloinen, me aina sanotaan että hän on aina ilopilleri. Sen takia meidän ilopilleri sai toisekseen nimeks Ilona.
Syöminenkin on ollut meille aikamoinen ongelma, milloin mitäkin aina ollut syömisessä. Minkäänlainen liha ei kelpaa, ei suostuta syömään ja kun annetaan itse syödä niin aletaan leikkimään ruualla. Päiväkodin jälkeen ruokailu on sujunut ihmeen hyvin, paremmin kuin ikinä osaisin edes kuvitellakkaan, ei tarvitse soseuttaa sauvasekottimella ja syöttää sillä riittää et muussaa vähän haarukalla ja antaa tytölle haarukka käteen. Pakko myöntää, että kannatti loppujen lopuks laittaa Nelli näin pienenä sinne PK, siitä on ollut iso apu.
Pottailussa ei oo ollut ainakaan vielä minkäänlaista ongelmaa, Nelli menee mielellään istumaan potalle kuhan on jonkinlaista viihdykettä. Käytetään neitiä monta kertaa päivässä potalla, ja aina tulee pissat taikka kakat, välillä Nelli saattaa taputtaa kun huomaa itse että pottaan on tullut tarpeet. Muutaman kerran on jopa ollut ihan kuiva vaippa, se on hyvä juttu sillä tiedetään että Nelli alkaa oppii kuivaksi. Sitten ku Nelli vielä oppisi kertomaan milloin on vessahätä nii se helpottaa paljon tätä kuivaksi harjoittelua.
Nelli rakastaa musiikkia, se on niin musikaalinen. Aina kun hän kuulee, että tulee biisi, riittää myös ohjelmien tunnaritkin niin tää neiti alkaa keinuttamaan itseään ja hyräilemään mukana. Osaa soittaa yllättävän hyvin rumpujakin, mummilla ja ukilla on sähkörumput ja sinne Nelli haluaa aina mennä. Ottaa molemmat kapulat kätösiinsä ja alkaa paukuttamaan niitä yhtäaikaa, myös piano ja kitarakin on ihan kivoja mutta kyllä ne rummut taitaa viedä voiton. Musiikin lisäksi pallon heittäminen on aika kova sana, jos löytyy pallo lelulaatikosta tai jokin muu pyöreä esine nii se syötetään jollekkin ihmiselle ja odottaa että hänelle heitetään se pallo takaisin. Meillä ei oo oikein palloja, mutta koripallo löytyi kaapin pohjalta ja sillä Nelli tykkää pomputella sitä palloa jollekkin. Näiden lisäksi se ulkoilu on riemukasta tietenkin, vähän pienempänä se keinu oli ihan ehdoton ykkönen mutta nyt tänä kesänä taitaa hiekkalaatikko ohittaa keinumisen. Osaa laittaa hienosti hiekkaa ämpäriin, ja taputtaa sitä lapiolla että tulisi hiekkakakku, sitten ku hiekkakakku on valmis nii rikotaan ja tehdään sama juttu uudestaan.
Ennen joutui nukuttaa Nelliä, jopa piti käydä kolme kuukautta unikoulua. Nyt ku on vähän isompi, nii kelpaa kun annetaan unimaitoa sängyssä, peitellään, sanotaan hyvää yötä ja kävellään huoneesta ulos. Nelli hetken aikaa juttelee itsekseen siellä kunnes nukahtaa. Ei siis tarvitse enää silitellä uneen tai käyttää mobilelaitetta kuhan on ne kolme tärkeetä asiaa sängyssä, eli unimaito, uninalle ja tutti.
Ruumiinosia ollaan vähän jo käyty läpi, välillä ihmetellään korvia tai varpaita. Jos hiuksia pestään shampoolla nii aina pitää kokeilla päätään ja ihmetellä että mitä tököttiä laitettiin ja onko varmasti ne hiukset edelleen tallella. Välillä venytetään omaa paitaa ja kurkistetaan sisälle, että onko se napa tallella. Jos kysyy Nelliltä, että missä on napa niin hän osaa näyttää missä kohtaa se on ja yrittää selvästi sanoa napa mutta ei ihan tuu suusta ulos.
- Veera
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
HEI SINÄ, TERVETULOA PERHEESEEN
Hän on, valloittava.
Hän on, sosiaalinen.
Hän on, huomionkipeä.
Hän on, pieni.
Hän on, kiltti.
Hän on, leikkisä.
Hän on, utelias.
Mutta ketä se on?
No hän on vauva!
Sillä on pieni häntä, terävät hampaat ja se tykkää porkkanasta. Joko arvaat?
Annan vielä lisävinkin, että hänellä on myös pitkät korvat ja karvallinen. Nyt ehkä välähti valo päässä? Se on pupu! Kyllä, meille muutti pari viikkoa sitten pupu. Hän tottelee nimellä, Symppis.
Totta puhuen, oon kinunut Makkelta kania jo riittävän kauan. Aina tuli kielteinen vastaus, ja sen lisäyksenä oli ''puput haisee, ne ei elä kauaan, niistä ei ole seuraa''. Eräänä päivänä raahasin Makken eläinkauppaan onkimaan lisää tietoja kanista koska mua se ei millään uskonut, ettei ne haise ja kyllä ne elävät yli 3 vuotta. Makkella loksahti suu auki ja silmät pyörivät päässä, kun tuli niin paljon uutta tietoa kanista. Samalla kun kuunneltiin myyjää, nii siellä häkissä oli pieni kanin poikanen joka piti meille selvästi pienen esityksen.
Infojen lisäksi, myyjä kertoi millainen tuo kaninpoikainen on, ihan muuten vaan. Me ihastuttiin ja lopulta rakastuttiin, käveltiin Makken kanssa eläinkaupasta ulos ja sanoin, että me otetaan toi kani. Sillä sen luonne olisi juuri hyvä meille, miettien myös Nelliäkin. Sain luvan mieheltä kääntyä takaisin eläinkauppaan ja kävin varaamassa sen. Meni viikko varauksen jälkeen, kun kani haettiin meille. Nyt mies kiittää mua siitä, että käänsin sen pään pupun suhteen.
Ja se miten myyjä kuvaili tän vauva pupun luonnetta niin piti kyllä paikkaansa, juuri tälläistä pupua etsittiin meidän perheeseen. Symppis on ihana. <3
- Veera
Hän on, sosiaalinen.
Hän on, huomionkipeä.
Hän on, pieni.
Hän on, kiltti.
Hän on, leikkisä.
Hän on, utelias.
Mutta ketä se on?
No hän on vauva!
Sillä on pieni häntä, terävät hampaat ja se tykkää porkkanasta. Joko arvaat?
Annan vielä lisävinkin, että hänellä on myös pitkät korvat ja karvallinen. Nyt ehkä välähti valo päässä? Se on pupu! Kyllä, meille muutti pari viikkoa sitten pupu. Hän tottelee nimellä, Symppis.
Totta puhuen, oon kinunut Makkelta kania jo riittävän kauan. Aina tuli kielteinen vastaus, ja sen lisäyksenä oli ''puput haisee, ne ei elä kauaan, niistä ei ole seuraa''. Eräänä päivänä raahasin Makken eläinkauppaan onkimaan lisää tietoja kanista koska mua se ei millään uskonut, ettei ne haise ja kyllä ne elävät yli 3 vuotta. Makkella loksahti suu auki ja silmät pyörivät päässä, kun tuli niin paljon uutta tietoa kanista. Samalla kun kuunneltiin myyjää, nii siellä häkissä oli pieni kanin poikanen joka piti meille selvästi pienen esityksen.
Infojen lisäksi, myyjä kertoi millainen tuo kaninpoikainen on, ihan muuten vaan. Me ihastuttiin ja lopulta rakastuttiin, käveltiin Makken kanssa eläinkaupasta ulos ja sanoin, että me otetaan toi kani. Sillä sen luonne olisi juuri hyvä meille, miettien myös Nelliäkin. Sain luvan mieheltä kääntyä takaisin eläinkauppaan ja kävin varaamassa sen. Meni viikko varauksen jälkeen, kun kani haettiin meille. Nyt mies kiittää mua siitä, että käänsin sen pään pupun suhteen.
Ja se miten myyjä kuvaili tän vauva pupun luonnetta niin piti kyllä paikkaansa, juuri tälläistä pupua etsittiin meidän perheeseen. Symppis on ihana. <3
- Veera
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
TÄÄLLÄ OLLAAN! (kuulumiset)
Kuukauden aikana on tapahtunut aika paljon asioita, enkä tosiaan tiedä mistä aloittaisin. Mut, näin lyhyesti ollaan sairasteltu vuorot perään (itseasiassa tällä hetkellä yskin ja niistän nenää) ja tullut perheenlisäystäkin. Nelli se vaan kasvaa ja oppii kovalla vauhdilla uusia asioita, kovin yrittää kävellä ilman tukea mut lopulta pyllähdetään. Pottailu on alkanut tökkimään, heti kun laitan tytön istumaan nii noustaan samalla sekunnilla ylös ja lähdetään karkuun mut kuulemma tää on vaihe joka kyllä menee ajallaan ohitse.
Palatakseni tohon sairasteluun. Nellillä oli todella korkea kuume, se nous 40 asteeseen. Yöllä herättiin siihen, ku Nelli alkoi oksentelemaan sängyssään ja sen jälkeen itki. Noustiin heti sängystä ylös ja otin itkuisen typykän syliini, se oli ihan tulikuuma. Mittari kainaloon ja näytti 40.1 astetta, herramunjee!! Aloin itkemään eikä siitä ollut loppua, Makke soitti heti hätäkeskukseen kunnes sen puhelun aikana Nelli meni veltoks, saatiin ensiapu ohjeet ja pystyttiin pitää Nelliä ''hereillä''. Kun asutaan maalla, ja kaupunkiin on 35km nii meille tuli ekana VPK tästä meidän kylästä tarkistamaan tilanteen, eikä mennyt onneks hirveen kauaan ku se ambulanssiki tuli. Lähdettiin sitten ensihoitajien kyytiin sairaalaan, ilmeni vaan korvatulehdus ja määrättiin lääkkeet, kotiuduttiin kolmen aikaa yöllä. Myös kotimatkalla Nelli oksenteli.
Tästä kuumeesta on noin 2 viikkoa, ja jälkitautina on tullut nuhaa ja yskää joka on kestänyt viikon. Käytiin päivystykses vielä tarkistamassa Nellin kunto koska hengitys rohisee ja yskä on ollut todella kova varsinkin silloin ku makaa. Kaikki on hyvin, limaa vaa on paljon ja atooppista ihottumaa ilmestynyt poskiin, saatiin kuitenkin 3 päivän ajaksi keuhkoputkentulehdus lääkkeen ja jos tämä ei auta ja tyttö yskii seuraavat 5 viikkoa, niin sitten jatko tutkimuksiin ja voi olla mahdollista et on astma taustalla. Mut, yskä on vähentynyt tän lääkityksen aikana.
Näillä näkymin voidaan sanoa Joulukuussa meidän kaksiolle kiitos ja näkemiin, sillä tähän samalle kadulle rakennetaan parhaillaan uutta rivaria ja saatais ehkäpä siitä kolmio saunalla. Aika luksusta! Ollaan käyty katsomassa asunnon pohjapiirrustukset ja pakko myöntää, et hyvältä näyttää. Tämä henkilö ottaa meihin sitten lähempänä yhteyttä kun rivari valmistuu.
Mä ja Makke ollaan haettu molemmat kouluun ens syksyks, saa nähä pääseekö kumpikaan. Mut, koulun ohella täytyy niitä töitä tehdä et pystyy elättää perheen. Myös Makke on innostunut bloggaamisesta, se perusti oman blogin johon lisäilee melkeinpä päivittäin omia puutöitä. Kannattaa käydä katsomassa nimittäin sen työt on todella upeita, myös sitä lukija nappiakin saa painaa.
Mutta mä alan nyt katsomaan ohjelmia, joten näihin tunnelmiin seuraaviin postauksiin.
- Veera
PS. Iso kiitos kaikille vieraskynäilijöille kun jaoitte teidän raskaus tarinoitanne!
Palatakseni tohon sairasteluun. Nellillä oli todella korkea kuume, se nous 40 asteeseen. Yöllä herättiin siihen, ku Nelli alkoi oksentelemaan sängyssään ja sen jälkeen itki. Noustiin heti sängystä ylös ja otin itkuisen typykän syliini, se oli ihan tulikuuma. Mittari kainaloon ja näytti 40.1 astetta, herramunjee!! Aloin itkemään eikä siitä ollut loppua, Makke soitti heti hätäkeskukseen kunnes sen puhelun aikana Nelli meni veltoks, saatiin ensiapu ohjeet ja pystyttiin pitää Nelliä ''hereillä''. Kun asutaan maalla, ja kaupunkiin on 35km nii meille tuli ekana VPK tästä meidän kylästä tarkistamaan tilanteen, eikä mennyt onneks hirveen kauaan ku se ambulanssiki tuli. Lähdettiin sitten ensihoitajien kyytiin sairaalaan, ilmeni vaan korvatulehdus ja määrättiin lääkkeet, kotiuduttiin kolmen aikaa yöllä. Myös kotimatkalla Nelli oksenteli.
Tästä kuumeesta on noin 2 viikkoa, ja jälkitautina on tullut nuhaa ja yskää joka on kestänyt viikon. Käytiin päivystykses vielä tarkistamassa Nellin kunto koska hengitys rohisee ja yskä on ollut todella kova varsinkin silloin ku makaa. Kaikki on hyvin, limaa vaa on paljon ja atooppista ihottumaa ilmestynyt poskiin, saatiin kuitenkin 3 päivän ajaksi keuhkoputkentulehdus lääkkeen ja jos tämä ei auta ja tyttö yskii seuraavat 5 viikkoa, niin sitten jatko tutkimuksiin ja voi olla mahdollista et on astma taustalla. Mut, yskä on vähentynyt tän lääkityksen aikana.
Näillä näkymin voidaan sanoa Joulukuussa meidän kaksiolle kiitos ja näkemiin, sillä tähän samalle kadulle rakennetaan parhaillaan uutta rivaria ja saatais ehkäpä siitä kolmio saunalla. Aika luksusta! Ollaan käyty katsomassa asunnon pohjapiirrustukset ja pakko myöntää, et hyvältä näyttää. Tämä henkilö ottaa meihin sitten lähempänä yhteyttä kun rivari valmistuu.
Mä ja Makke ollaan haettu molemmat kouluun ens syksyks, saa nähä pääseekö kumpikaan. Mut, koulun ohella täytyy niitä töitä tehdä et pystyy elättää perheen. Myös Makke on innostunut bloggaamisesta, se perusti oman blogin johon lisäilee melkeinpä päivittäin omia puutöitä. Kannattaa käydä katsomassa nimittäin sen työt on todella upeita, myös sitä lukija nappiakin saa painaa.
Mutta mä alan nyt katsomaan ohjelmia, joten näihin tunnelmiin seuraaviin postauksiin.
- Veera
PS. Iso kiitos kaikille vieraskynäilijöille kun jaoitte teidän raskaus tarinoitanne!
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
ONKO TÄYDELLISTÄ ÄITIÄ EDES OLEMASSA?
Raskauden aikana liityin moneen Facebookin äiti ryhmiin, sieltä saa vertaistukea ja jos jokin mietityttää niin aina voi kysyä muilta äideiltä. Jos käy hyvä tuuri, niin voi löytää äiti kavereita omalta paikkakunnalta ja ehkäpä vielä saman ikäistäkin, mulla ei tosin oo käynyt niin hyvä flaksi vaikka oon huudellut ryhmissä josko löytyis hiekkalaatikko seuraa kahvin kera. Joissain ryhmissä jopa suunnitellaan johonkin tiettyyn paikkakuntaan äiti ja lapsi treffit, johon tulee monta erilaisia äitejä ja lapseja eri paikkakunnilta. Tostakaan mulla ei ole kokemusta, tai no melkein mutta suunnittelu mennyt aina plörinäks tai sitten vaan yksinkertaisesti unohdettu.
Jokatapauksessa oon seuraillut näitä äiti ryhmiä jo vähän päälle vuoden, ja oon pistänyt merkille että monessa ryhmässä kilpaillaan kuka on parempi äiti. Jos joku rohkaistuu kysymään muilta neuvoja, niin kanalauman joukossa on aina joku jonka täytyy avata nokkansa ja siitä seuraa vaan pahaa mieltä. Jos vaikka sekoittaa piltit ja vellit toisiinsa niin se on äkkiä tuli irti, tai jos jotakuta mietityttää kannattaako lähteä lapsen flunssan takia päivystykseen niin sama juttu. Tuli on irti, ja sitä onkin sitten vaikea sammuttaa. Jokaisella äitillä ei ole tukijoukkoja joilta voi kysyä tarpeen tullen, joten viimeiseksi vaihtoehdoksi jää some. Monet tietää, että somesta saa 100% apua, mutta monet myös tietää että sieltä saa kuraa niskaan. Olkoot mikä kysymys tai aihe tahansa, niin saa valmistautuu paskamyrskyyn.
Somessa uskalletaan käyttäytyä miten haluaa, uskalletaan haukkua ja arvostella- työntää toista maan rakoon. Entäpä sitten naamatusten? Somen ulkopuolella jos kysyisi tuntemattomilta apua esimerkiksi, Pirkko-Petterin kynsien leikkuuteen niin aivan varmasti saa lämpimän avun ja vielä taputukset olkapäälle siitä, että uskaltautui kysyä apua. Jos Somen ulkopuolella keskusteltaisiin esimerkiksi, kuuluuko lapselle äidin vai isän sukunimi, niin siitä tulisi rakentava keskustelu- ilman arvosteluja ja haukkumisia.
Valitettavaa, että somessa unohdetaan usein ne käytöstavat ja ollaan ihan eri ihmisiä mitä livenä oikeasti on. Netissä ei anneta sitä oikeaa kuvaa itsestään, vaan annetaan just se väärä kuva. Sut muistetaan ilkeänä henkilönä myös somen ulkopuolella- vaikka et olisi oikeasti sellainen. Miksei voi käyttäytyä somessa samalla tavalla kuin sen ulkopuolellakin? Niinpä.
Joistain ryhmistä oikein huokuu, kuinka siellä kilpaillaan Täydellinen Äiti - tittelistä ja vielä oikein isolla T-kirjaimella. Jos jonkun Leena-Jukka lapsen elämässä pyörii arjen mukana isovanhemmat yhtä paljon kuin omat vanhemmat, niin se on väärin joidenkin mielestä. Tietenkin Leena-Jukan vanhemmat on vinksaillaan päästä jos on iso tukiverkosto ympärillä. Tai, jos Roosa-Yrjön äiti huoltaa häntä yksin, todella pienellä tukiverkostolla niin otsaan leimataan ''huono äiti'' jos hoitaa lastaan kaksi vuotta kokonaan yksin, ilman minkäänlaista vapaa iltoja. Koska sehän tietenkin tarkoittaa sitä, että äiti on masentunut ja sitten käykin traagisesti vaikka todellisuudessa Roosa-Yrjön äiti olisi onnellinen, että saa yksin hoitaa pienokaistaan eikä halua antaa lastaan hoitoon.
Entäpä imetys ja pulloruokinta? Jos et imetä lainkaan lastasi, niin voi varautua samantien että joku nostaa paskamutsi kortin esille ja lisäksi saa varautua siihen kuinka lapsi ei elä tervettä elämää jos ei saa äidin omaa maitoa rinnasta. Jos imetätkin lasta 3-4 vuotta, niin sua kehotetaan tai ehkäpä jopa käsketään lopettamaan, koska se ei nyt vaan ole normaalia. Entäpä jos siirryt pulloruokintaan ja turvaudut äidinkorvikemaitoon? Sehän on ehdoton nounou, koska sekään ei ole hyväksi lapselle. Mitä ikinä teetkään tai kasvatat lapsesi, se on joidenkin mielestä väärä tapa. Se joka, pääsee kertomaan sulle siitä miten toimit väärin, niin hän saa niellä ylpeytensä ja luulevansa että on parempi äiti. Vaikka todellisuudessa ei ole oikeaa eikä väärää tapaa, eikä tosiaan ole olemassa Täydellistä Äitiä.
Jokainen äiti tietää, mikä on lapselle parasta ja jokainen tekee kaikkensa jotta lapsi saisi tasapainollisen ja hyvän lapsuuden sekä tulevaisuuden. Olen puhunut.
- Veera
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)