Bloggaus on minulle todella tärkeä juttu. Täällä voin ilmaista itseäni, ja jakaa tunnetilojani. Bloggaaminen on minulle kuin terapiaa, niinkuin otsikossa lukee. Saan purkaa tänne ajatuksiani, pääsen omaan maailmaani niin sanotusti.
Tällä hetkellä, koen että mun stressitaso on korkea. Olen stressaaja tyyppiä, otan pienistäkin asioista hirveen stressin, kuten Nellin tulevista synttäreistä. Synttäreiden lisäksi stressaan meidän raha-asioita, siitä en nyt sen enempää avaudu. Mutta sen verran voin sanoa, että me kyllä pysytään ruuassa. On vaan pari juttua, mitä pitäisi hoitaa pois alta.
Kolmas asia, mistä stressaan on autokoulu. Minulla on syventävä vaihde edessä, ja mua suoraan sanoen pelottaa ja ahdistaa. Tekisi mieli vaan heittää kortti hyllylle, ja olla menemättä autokouluun. Mutta en tee sitä, sillä tiedän että jos heitän kortin hyllylle niin tulen katumaan sitä jossain vaiheessa. Mun on otettava niskasta kiinni, hypätä auton rattiin ja sanoa itselleni, ''Veera, sä kyllä osaat ajaat. Sä kyllä luotat itseesi.'' Eräs henkilö nimeltä mainitsematon, on saanut minut epävarmaksi kuskiksi.
Lainaten äitini sanoja, ''blogistasi saa vaikutelman, että elämäsi olisi ruusuilla tanssimista vaikka todellisuudessa se ei ole sitä pelkästään.'' Pahoitteluni jos te muut olette saaneet myös sellaisen vaikutelman. Olen halunut pitää blogiani positiivisena ja jättää ikävät jutut tämän ulkopuolelle. Minun on tehnyt mieli monesti tuoda tänne välillä negatiivisia asioita elämästäni, en vain ole kehdannut. Mutta, tämä postaus saa olla pieni ''näyttöpala'' siitä, ettei minun elämäni todellakaan ole ruusuilla tanssimista.
En halua jatkossakaan purkaa minun ristiriitaisia tunteita tänne, niinkuin sanoin aiemmin. Haluan, että blogini on positiivinen ja pysyy sellaisenaan. Toki stressin purkauksia tänne saattaa tulla, mutta todella harvoin. Olen kuullut monen ihmisen suusta, että ne blogit on ''parhaimmat'' jossa käsitellään myös ne negatiiviset asiat. Kieltämättä, itsekkin olen samaa mieltä ja tykkään myös lukea sellaisia blogeja joilla ei mene aina niin putkeen, mutta en koe että blogiini tarvitsee tuoda negatiivisia asioita elämästäni.
Mitä te olette mieltä tästä postauksesta?
- Veera
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!
Kiitos kaikille osallistuneille arvontaan, ja tervetuloa jatkossakin seuraamaan meidän perheen arkea!
Yhteensä 16 osallistui tähän, ja suoritin arvonnan niin että mietin mielessäni jonkun numeron ja laskin keneen osui numero 10.
Kommentoija numero 10, on Hippu@outlook.com paljon onnea voittajalle! Kurkaa sähköpostia, olen ottanut sinuun yhteyttä! :)
Sähköpostissa odotti ihana yllätys! Kiitos! Jos maltan odottaa, niin joulupukin kontista löytyy aikanaan roosa Muru-hattu...
VastaaPoistaJa mitä tuohon rohkeaan postaukseesi tulee, niin täällä on sitten toinen stressaaja, ja ehkä meitä on muitakin... Negatiivista henkilökohtaisista asioista avautuminen on rohkeaa! Mutta toisaalta on ihana taito huomata ja osata iloita niistä hyvistä asioista elämässä ja saa niitä tuoda esille. Tällaista tasapainotteluahan se elämä on. Mutta olet oikeassa, tulet aivan varmasti katumaan, jos jätät nyt autokoulun sikseen. Tsemppiä, meni syteen tai saveen! "Yrittänyttä ei laiteta." Psyykkaa itseäsi, että kysessä on VAIN autokoulun yksi vaihe, siis loppujen lopuksi aika pieni asia tässä elämänmenossa. Ja yleensä asioilla on tapana järjestyä! Hippu
Nimenomaan, ja kiitos paljon tsempeistä! :)
PoistaTärkeän asian otit taas esille. ei se bloggaajan elämä ole mitään ruusuilla tanssimista, vaikka blogi olisikin vain täynnä positiivisia juttuja. Pitäsi jotenkin tajuta, että bloggaajat ei ihan kaikkea kerro. Mullakin on vaikka mitä huolia ja eikä parisuhdekaan aina kukoista, mutta en silti halua kirjoittaa näistä asioista ollenkaan. Ne on henkilökohtaisia juttuja, eikä kuulu kaikille. Blogi on paikka, minne voin jakaa mitä ikinä haluankaan, ja useimmiten se on kivoja juttuja. :)
VastaaPoistaNiinpä! :)
Poista