Olen 23 vuotias, 4 vuotiaan pojan äiti.
Olin aina varma etten halua lapsia, enkä ikinä ajatellut tulla äidiksi.
Toisin kävi. Lapseni isä oli todella halukas isäksi ja hän sai minut innostumaan ajatuksesta. Muutaman kuukauden odotusten jälkeen, meinattiin jo luopua ajatuksesta ja antaa asian olla. Kunnes 2009 marraskuun loppussa testi näytti haaleaa, mutta varma plussa!
Raskaus ei mennyt niiku elokuvissa. Olin todella pitkää kärsinyt pahoinvoinneista, jotka kiusasivat mua koko päivän ajan. Heti kun ne pahoinvoinnit loppui niin mulle todettiin raskausdiabetes. Arvot olivat enemmän kuin korkeat! Mutta onneks insuliinin ei tarvinnut koskea, sain arvot terveellisellä syömisellä. Kuukausi ennen laskettua aikaa, neuvolassa epäiltiin raskausmyrkytys.. Ennen en ole ikinä kuullut koko aiheesta. Se oli reissu sairalaan kokeisiin ja vuode osastolle yöksi.
Pääsin kuitenki seuraavana aamuna pois sieltä. Mutta asia ei helpottunut.
Kävin joka aamu säännöllisesti sairaalassa kokeissa ja käyrille seuravat 2
viikkoa, mut taas jätettiin osastolle. Seuraavana päivänä rv 38+ lääkäri ja kätilö tulivat käymään, ilmoittamaan että turha tässä enää odotella. Arvot menee huonommaksi ja ku viikkoja on jo 38 täynnä, aloitetaan käynistymään! Se oli todella pelottavaa! Olen yksin siellä, lapseni isä on armeijassa, just aloittanut, eikä hänet edes helposti saanut kiinni!
Seuraavana päivänä mua alettiin valmistautumaan synnytys osastolle. Isälle
armeijaan on mahdotonta soittaa, kätilö soitteli vartin välein sinne myös.
Kunnes isovanhemmat hyppäsivät autoon ja lähtivät hakemaan tulevan isän
pois armeijasta. Hän tuli osastolle kun lapsivedet oli jo puhkaistu.
Synnytys edistyi liian hitaasti ja avuksi laitettiin oxitoosi tippa! Hui, kuinka kamalaa se oli! Sain jossain vaiheessa epiduraalin ja ilokaasua. Avautuminen ja ponnistus vaihe kesti yhteensä 13 tuntia. 2 eri ponnistus vaihetta, ensimmäinen kesti tunnin ja sen jälkeen sain kolmannen annoksen epiduraalia, ei se enää tehonnut! Toinen ponnistus vaihe kesti 45 minuuttia ja seki oli ihan tulokseton! Lääkäri tuli ja päätös oli kiireinen sektio.
Tunnin päästä jo pieni ja terve poika oli maailmassa pisteet 10/10!
Kotiutumisen jälkeen isä lähti takas armeijaan ja mä aloin tutustumaan
vauva-arkeen. Helpoa se ei ollut, iso kiitos isovanhemmille! He olivat
täysillä mukana ja tukena.
- Alesya, voit seurata hänen elämää blogissaan!
montako vieraskynää tulee? kivoja kummatkin mutta tarinat jättäneet kylmäksi kun kirjoitettu niin vauhdilla:(
VastaaPoistaVoi, sepä harmi! :( Itse en ole näitä kirjoittanut lainkaan, vaan suoraan kopioinut ja lukenut nopeesti läpi sekä korjaan virheet jos osuu silmään. Kaikki kirjoittajat ei ole bloggaajia, ehkä siksi on jäänyt sellainen tunne että on nopeesti vaan kirjoitettu. Mutta, vielä olisi neljä vieraskynäilijää sitten palaan takaisin blogin pariin! :)
Poista