perjantai 24. lokakuuta 2014

ILMOITUS ASIAA

Eli, mun tietsikka on aika romu täl hetkel. Ei siis suostu mun kans yhteistyöhön, välillä kyl suostuu. Joten nyt niitä postauksia ei varmaan tuu hirveesti, pystyn kyl kirjoittaa puhelimella mut en mielellään tee pitkiä postauksia tällä. Mul on luonnokses pari postausta mitkä voisin väsätä loppuun ja julkaista. Mut, muuten tulee sit lyhyitä jos joudun tosiaan kirjoitella puhelimella. Meitä voi seurata facebookissa nimellä Elohopeaa iholla ja instagramissa nimellä Veeramarjattaa :)

- Veera

torstai 23. lokakuuta 2014

2 VUOTTA

10.10. Meillä oli virallinen vuosipäivä, mut päätettiin pitää vähän myöhemmin meidän vuospäivää. Vietiin typykkä isovanhemmille hoitoon, ja lähdettiin kruisailemaan auton kanssa kohti helsinkiä! Alunperin meidän ei pitänyt katsoa kertaakaan kelloa, eikä tehdä mitään aikatauluja mutta loppujen lopuksi tulikin pieni aikataulu. Kello oli 15.30 ja tajuttiin, että kaupat menee kuudelta kiinni ku on lauantai!

Oltiin siis Makken isoveljen luona kahvilla ja siellä aika meni kyllä niin nopsaa ettei ees tajuttu! Sieltä sitten tosiaan lähdettiin kruisailemaan ''vauhdikkaasti'' kohti Jumboa (matkalla käytiin Makken veljen työpaikalla sovittamassa kenkiä). Jumbossa oli niin paljon ihmisiä, että mua itseasiassa alkoi vähän jo ahdistaa se suuri ihmisjoukko, en kyllä hirveesti nauttinut olostani siellä. Kuitenkin mukaan tarttui Nellille 1v mekko ja mentiin subiin nopeesti syömään että ehditään vielä Ikeaan.



Ikea oli vaan enää puolituntia auki, joten me tyyliin juostiin siellä ikeassa jotta ehdittiin hakea ne pakolliset ostokset kärryyn. Siellä oli myös ihana joulumeininki, nimittäin henkilökunnalla oli tonttulakit päässä ja pari myyjää keitteli glögiä ja kyytipojaksi oli piparia. Myös joulupukki seikkaili siellä ja toivotteli hyvää joulun odotusta pienille lapsille. Kieltämättä tuli joulufiilis!

Ikeasta ostettiin eteiseen uus matto, jota oon itseasiassa jo pitkään haaveillu! Nyt eteinen on selvästi valoisampi, kun ei oo tummaa mattoa lattialla. :) Mukaan myös tarttui jouluvalot, jotka jo laitettiin eilen illalla terassille.



Reissun päätteeksi mentiin vielä meidän kavereille, vietiin Nellin turvakaukalo, sitteri ja hoitopöydän sekä vauvan vaatteita ja äitiysvaatteita. :) Nyt on niistäkin päästy eroon, ja saatiin vähän enemmän tilaa! Sielläkin sitten aika kului niin äkkiä, että kello oli jo 19.45 ja tajuttiin ettei enään ehditä kotiin saunavuoroon joten lähdettiin vasta kavereilta yheksän aikaan ajelemaan kotiin päin. Paitsi, että matkalla mentiin Lohjan abc syömään hese ruokaa ja oltiin kotona 23.30.


Vaikka tulikin pieni aikataulu ja hieno ravintola vaihtui pikaravintolaksi, niin oli silti mukava päivä! Nähtiin ihmisiä joita ei nähä kovin usein ja saatiin vaan olla ja rentoutua. Aamulla mun piti nukkua pitkään, mut äitini laittoi viestiä yheksän aikaan ja en tietenkään saanut unta. Otin sitten imurin käteen ja aloin siivoamaan, ja minä sitten herätin siivoamisilla Makken.

Vaikka kumpikaan ei saanut maksaa univelkoja niin aamu alkoi kumminkin rennolla meiningillä. Siivoamisen jälkeen tein meille hotelli aamupalan ja laitoin pöydän koreaksi. Tarjolla oli: hedelmiä, appelsiinimehua, croissanteja, sämpylöitä, salaattia, kurkkua, kirsikkatomaatteja, kinkkua, juustoa, keitettyjä kananmunia, prinssinakkeja ja pekonia. Sitten tottakai kahvia ja kaakaota! :)









Masut täynnä, joten siirryttiin sohvalle löhömään ja katsomaan putousta kun ei edellis iltana katsottu! 


- Veera

maanantai 20. lokakuuta 2014

HAASTATTELU RINKI

Pystytettiin tällainen rinki muutamien bloggaajien kanssa, ja meille arvottiin parit. Jokainen haastattelee toisiaan, ja mua haastatteli Krista.

Kuva saatu Kristalta

Minkälaisena äitinä näet itsesi? 
- Rentona mutta tarvittaessa tiukka ja ylisuojelevana.

Mitä haluaisit tehdä samalla tavalla tai toisin kuin oma äitisi?
- Jos tein jotain pahoja tai sanoin rumasti, niin rangaistukses sain suusaippuaa, 
tukkapöllyä tai luunappia. Itse en aio käyttää näitä rangaistuksia lapseeni.

Millaisena pidät omaa lapsuuttasi?
- Hyvänä, mulla on hyvät ja suojelevat vanhemmat.

Missä näät itsesi 5v. päästä?
- Työskentelisin kehitysvammaisten tai eläinten parissa. Omistaisin auton ja suunnitteilla 
olisi tehdä itse omakotitalo, myös olisi jo 3 lasta ja mies. Lisäksi olisi lemmikkejä.

Miten tykkäät pukeutua kotipäivinä, kun tiedät ettet ole menossa mihinkään? 
- Kuljen kotona vaan toppi tai t-paita päällä ja alkkarit vaan jalassa. :)

Onko sinulla erityistä ruokabravuuria? 
- Eipä oikeastaan.

Millainen oli ensimmäinen blogijulkaisusi?
- Ensimmäisen postauksen nimi on ''vauva hössötystä'' jossa kerron, että miten oon 
valmistautunut vauvan syntymää ja millaisia fiiliksiä.

Kuka on kaunein julkkis nainen? 
- Jennifer Aniston ehdottomasti! Hän on myös mun lemppari näyttelijä <3

Lapsuuden haave-ammatti? 
- Eläinhoitaja tai lähihoitaja/ensihoitaja.

Mitä odotat tulevalta joululta?
- Sitä että saan viettää rakkaiden ihmisten kanssa rennoissa tunnelmissa ja sitä että olisi 
valkeajoulu!

Mä haastattelin Satua joka pitää kahta blogia. Hän pitää tyttärensä kanssa samaa blogia ja tämän lisäksi ruokablogia. Lue Satun haastattelu, KLIK!




PS. Jos te haluatte kysyä multa myös jotain, niin jättäkää kysymyksenne 
tän postauksen kommenttikenttään! Julkaisen kysmykset, jos niitä on tarpeeksi. :)

- Veera

lauantai 18. lokakuuta 2014

PIKAPOSTAUS

Latasin yks päivä puhelimeen bloggerin ja tää on kyllä niin kätevä jos ei ole tietokone lähettyvillä. Tajusin etten oo postannut vähään aikaan, oon kyllä tehnyt postauksia mut ne on luonnoksia.

On ollut viime aikoina paljon yhteistyötä muiden bloggaajien kanssa niin niihin on mennyt aikaa. Sit illalla vaan "unohtuu" postata, tai sitten postaukset jää jotenki kesken. 

Ollaan koko päivän vietetty meidän 2vuotis päivää ja siitä tulee erikseen postausta! :) mutta tällaista tällä kertaa, ajattelin tulla vaan kertomaan että hengissä ollaan! :) nyt lähdetään kavereitten luota ajelemaan kotiinpäin.

- Veera

tiistai 14. lokakuuta 2014

TALVIHAALARI SEKÄ KENGÄT

Shoppailin H&M verkkosivuilla ja yritin etsiä talvihaalaria jossa olisi karvahuppu, mutta en löytänyt. Kaikkea muuta kyllä pääsi ostoskoriin, ja paketti saapuu kuukauden päästä (siitä teen sit erikseen postausta).

Käytiin Nellin ja äitini kanssa metsästämään talvihaalaria ja käytiin kaikki Lohjan vaateliikkeet läpi. Aina kun löytyi jotain niin ei ollut sopivaa kokoa tai sitten oli väärän värinen ja mä olin jo siinä uskossa ettei sitä haalaria ikinä löydy.

Pitkän kiertelyn jälkeen mentiin Prismaan ja sattumoisin eksyttiin vaateosastolle ja tadaa! Aivan ihana haalari löytyi, se oli täydellinen ilman karvahuppuakin. Tää haalari on niin kivan pirtsakka ja jää hyvin kasvuvaraakin!





Myös vaatekauppojen kierroksella tarttui mukaan kengät, vaikka ne ei sovi yhtään näihin haalareihin niin ei haittaa yhtään! Sillä tilasin H&M verkkokaupasta yhden toppatakin, johon nämä uudet kengät sopii aivan täydellisesti.

Nämä kengät on myös vähän isot, mutta näihin mahtuu hyvin villasukka ettei varpaat palele. Vielä pitäisi löytää toiset talvikengät jotka natsais hyvin haalarin kanssa, nythän Nelli käyttää vaan villasukkia haalarin kanssa. Koska yhdet lenkkarit on mennyt jo pieneksi. :( ja leopardikengät on ostettu H&M.






Myös Laura on löytänyt aivan ihania talvivaatteita omille lapsilleen, ja myös vertailee merkkivaatteita. Käykää kurkkaamassa! :)

- Veera

lauantai 11. lokakuuta 2014

LETUNTUOKSUINEN ÄITI

Kun olin pieni niin mummoni teki aina lättyjä, muistan kun hänen keittiö tuoksui juuri paistetulta letuilta! En kuitenkaan saanut syödä yksin lettuja, mun piti jakaa lätyt rakkaani isoveikan kanssa. Tietenkin kun molemmat rakasti mummon tekemiä lettuja niin tuli riitaa.

Eräänä päivänä mummo laski kuinka paljon me syödään lettuja. Molempien massuun mahtui 30 lettua joten mummon piti tehdä niitä 60, heh on siinä ollut hommaa! Edelleen mummoni tekee aina lettuja kun tullaan vierailulle, nyt tosiaan mahalaukku on pienentynyt ja menee 5-10 lettua.

Ehkä tässä piilee se syy, miksi olen letuntuoksuinen äiti enkä pullantuoksuinen. Rakastan lettuja, ja tykkään niitä väsätä vaikka aina kaks ensimmäistä lettua menee pieleen. Haluan että kotini tuoksuu juuri tehdyltä letuilta, niinkuin mummollani. Haluan myös tehdä lapselleni lettuja, niinkuin mummoni tekee lapsenlapsilleen (omien lapsien lisäksi).

Siispä päätin jälleen kerran kaivaa esille lettupannun ja essun. Tällä kertaa en tehnyt normi lättyjä vaan pinaattilettuja, joita tein muuten ensimmäistä kertaa! Kyytipojaksi väsäsin makaroonisalaattia. Ja tässä teille ohjetta kuvien kera!


1 pussi pinaattia
2 kananmunaa
2-2,5 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
1 tl suolaa
Sulata pinaatti ja kaada se lopuksi joukkoon, sekoita. Anna taikinan turvota hetken aikaa, itse annoin turvota 10 minuuttia.



Sitten makaroonisalaatin ohje.

1 pussi pakastevihanneksia
Makarooneja 
Kalkkunaa, voi myös laittaa kinkkua tai tonnikalaa.
1 tuubi kevytmajoneesiä


Keitä vihannekset ja makarooni, sen jälkeen leikkaa saksilla kinkun suikaleita (itse nypin kalkkunaa sormin). Lisää kevyt majoneesi joukkoon ja sekoita.



- Veera

torstai 9. lokakuuta 2014

TUKIVERKOSTO

Tämä on se tärkeä asia, että on riittävästi ihmisiä jotka on läsnä ja tukevat/auttavat kun sitä tarvitsee. On tärkeää, pitää tärkeitä ihmisiä lähellä kuten vanhemmat, sisarukset yms.Tukiverkosto saattaa kadota jos tulee raskaaksi, tiedän ihmisiä joilta on muuttunut iso tukiverkosto pieneksi raskauden takia. Raskauden aikana tarvitsee eniten sitä tukiverkostoa, vaikka sitä ei ikinä uskoisi tai luulisi.

Itse en aluksi uskonut, että miten raskasta se odottaminen on ja ylipäätään äitiys. Oon iloinen, että mun suku ja muutama kaveri seisoo rinnallani vaikka musta tuli nuorena äiti. He ovat valmiina auttamaan missä asiassa tahansa, myös saan hyviä neuvoja äitiyteen ja lapsen hoitamiseen. Onhan Nelli kuitenkin eka lapsi, niin kaikki on uutta.



Ennen en arvostanut neuvoja tai auttamista, en ainakaan niin paljon kuin nyt. Se varmaan on johtunut mun itsepäisyydestä, mutta onneksi se itsepäisyys on alkanut ''katomaan'' mun luonteesta, vaikka välillä se itsepäisyys ilmenee joissain asioissa.

Vaikka mulla on iso suku, niin ei kaikki pidä yhteyttä minuun tai eivät edes onnittele siitä että olen saanut lapsen. Hyvä että edes minulle tärkeimmät sukulaiset on tukena ja kyselevät kuulumisia, vaikka on välimatkaa. Myös kaverit on kadonnut ympäriltäni, ennen raskautta mulla oli paljon kavereita mutta nyt se iso joukko on muuttunut pieneksi.



Tukiverkosto on tärkeä myös lapselle, se tekee hyvää välillä että lapsi pääsee esim. isovanhempien luo yökylään. Onhan se ihan kivaa vaihtelua, ettei aina tarvitse olla äidin ja isin kanssa, vai mitä? Ainakin meidän Nelli tykkää ihan hirveesti että pääsee isovanhempiensa luokse. Ja sen myös huomaa, että miten tärkeitä he ovat jo Nellille.

Onko teillä pysynyt tukiverkosto kasassa? 

- Veera