NELLIN YKSIVUOTIS SYNTTÄRIT OSA 2

Noniin, postailin eilen Nellin synttäreistä ja lupailin että teen jatko osan koska olisi muuten tullut aivan pitkä postaus jos olisin laittanut lahjoista kuvia.

Minä sain itseasiassa avata lahjoja Nellin puolesta, sillä ei noin pieni vielä ymmärtänyt sitä ideaa. Mutta oli kuitenkin ihan innoissaan kun huomasi, että sai uusia leluja lelulaatikkoon. Nelli menee normaalisti nukkumaan 20-21 maissa, mutta eilen alettiin vasta tekemään iltapesut klo 21 koska neiti oli niin tohkeissaan lahjoista eikä maltannut mennä sänkyyn.

Aamulla Nelli nukkuu päikkärit aina klo 09-10 maissa, mutta nyt ei millään nukahtanut vaunuihin. Vaikka kuinka hieroi silmiään ja haukotteli niin ei se uni tullut. Ajattelin sitten, että otan typykän vaunuista kun puoli tuntia oli jo mennyt. Tietenkin Nelli hyökkäsi uusien lelujen kimppuun, katsoi kaikki pahvilaatikot uudelleen läpi, maisteli kortteja ja katteli uusia lelujaan.

Minulla tuli idea, että voisin hyödyntää tota taaperokärryä myös Nellin 1v kuvissa. Nelli mahtuu siihen ainakin vielä istumaan, ja muutenkin tykkää olla siinä. Eilen itseasiassa vähän testailtiin sitä, että Nelli istui kyydissä ja minä työnsin häntä ympäri kämppää. Neidillä oli niin hauskaa, että olisi halunut kokoajan vaa lisää kierroksia mutta minä en pystynyt enää työntämään kun alkoi tuntua jo selässä.

Jos totta puhutaan niin otin aika ison stressin näistä 1v kemuista, ehkä siksi koska Nelli on ensimmäinen lapseni ja minua jännitti miten synttärit sujuu. Myös stressasin sitä, että mikä kellonaika olisi hyvä miettien Nellin päivärytmiä. En halunnut jättää yhtäkään päikkäriä jättää väliin, koska ne on Nellille tärkeitä tietenkin. Onneksi kutsuin vieraat meille aamupäivästä, ja siinä kuluikin mukavasti kolme tuntia suunnillein. Synttärisankari jaksoi super hyvin! Nyt jälkeenpäin huvittaa, että otin jostain yhdestä synttäreistä hirveen stressin.

Harjoiteltiin vähän syömistäkin, nyt kun on uudet ruokailu astiat. Nelli on osannut juoda itse jo jonkin aikaa, mutta itse syöminen on vielä aika uusi asia. Nelli ymmärtää sen, että lusikka viedään eka lautaselle ja sitten suuhun. Vaikka hän syö muutaman lusikallisen itse ja tiputtaa lopulta lusikan maahan, niin silti on jo aika hieno suoritus. Mutta, pikku hiljaa hyvää tulee, vai mitä? ;)

Kiitos vielä kaikille jotka tuli ikuistamaan meidän prinsessan 1v synttäreitä, Nelli selvästi tykkäsi ja viihtyi seurassanne <3 

- Veera

NELLIN YKSIVUOTIS SYNTTÄRIT

Huhhuh, johan on ollut vilskettä! Eilen siivottiin asuntoa, ja leivottiin mokkapalat sekä maalattiin keittiönpöytä. Onneks äitini on auttanut meitä tarjoilussa, nimittäin hän teki muumikakun ja voileipäkakun sekä muuta pientä herkkua. Leivonnaisten lisäksi oli tarjolla karkkia sekä sipsiä, niin ja tottakai pipareita sekä marenkeja!
Meillä oli siis muumi teema, sen takia koska Nelli on muumi fani.

Minun puolelta tuli koko suku, oli ihanaa kokoontua jälleen kerran ja vaihtaa kuulumisia. Nelli jaksoi todella hyvin koko juhlan, kieltämättä tyttö oli hämillään kun ovesta vaan tuli kokoajan lisää ihmisiä sisälle lahjoineen. Olin varma, että vieraat joutuvat olla niin sanotusti sillit purkissa kun asunnossamme on vaan 57 neliötä. Kuitenkin hyvin mahduttiin, mitä nyt eteinen täyttyi kengistä ja joutui vähän loikkimaan. Myös parkkipaikka täyttyi aika hyvin.

Annettiin synttärisankarin vähän maistella täytekakkua, ja Nelli tykkäsi todella paljon! Äiti laittoi kakun väliin oikeita vadelmia, ja oli kyllä herkullista. Niinkuin myös muutkin maistui todella hyvältä, ja jäi vielä meillekkin vähän iltapalaa! Lahjoja en paljasta, sillä niistä teen erikseen postauksen. Myös aion ottaa itse Nellin 1v kuvat, ja siitäkin tulee aikanaan kuvia kunhan vaan sataisi vähän lunta maahan.

- Veera

SAUNA KESKIVIIKKO

Ollaan pari viikkoa käyty Keskiviikkosin mun vanhemmilla saunomassa, Nelli saa olla isovanhempien kanssa ja me saadaan hetkeksi rentoutua saunassa. Meidän taloyhtiössä on kyllä sauna, joka on just remppattu ja on todella siisti mutta se on niin myöhään aina ettei päästä yhdessä saunomaan sillä jomman kumman täytyy jäädä Nelliä vahtimaan kun pienokainen nukkuu sängyssään. Sitäpaitsi, puusauna on parempi ku sähkösauna.

Ajattelin, että olisi kiva viedä jotain herkkua porukoille. Kiitokses siitä, kun ovat hoitaneet Nelliä ja ovat auttaneet meitä niin paljon, myös rahallisesti. Kiitokses, myös siitä että päästään saunomaan heille ja jaksavat kuskailla sekä lämmittää saunaa meille raskan työnpäivän päätteeksi. Joten päätin tehdä lettuja vanhemmille, nämä onnistui ihmeen hyvin. Yleensä minulla hajoo tai palaa, mutta nyt jokaikinen lettu onnistui!

5dl maitoa
2dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
0,5dl öljyä
1tl suolaa

Meidän Hukka ei hirveesti tykkää pienistä lapsista, vaikka välillä se nuolee Nellin kättä mutta ei ikinä tiedä milloin Hukan mieli muuttuu. Joten pidetään mielummin nämä kaksi sankaria erillään, Hukka sai olla hihnassa ja Nelli pääsi konttaamaan. Harmi juttu, että Hukka on vähän arvaamaton sillä itse en voi ottaa sitä välillä hoitoon kun on Nelli. Pitää odottaa, että Nelli pääsee siihen 2-3v ikään ja katsoa sitten uudelleen.

Hukka on oikeesti todella kiltti koira, eikä ole koskaan tehnyt kenellekkään pahaa. Mutta, se on vaan niin mustasukkainen Nellistä kun nyt Nelli on vienyt sen paikan. Hukka on tottunut olla pennusta asti keskipisteenä, ja nyt tietenkin on muuttunut kun Nelli syntyi. Tottakai Hukka saa huomiota, mutta sitä ehkä vaan ärsyttää. Hukka on kyllä hyväksynyt Nellin joten kuten, pitää vaan antaa koiralle aikaa ja antaa sopeutua uuteen tilanteeseen.

Nelli jäi innoissaan leikkimään mummin ja ukin kanssa. Huomaa, että Nelli on aika musikaalinen kun tykkää hirveesti soittimista ja hyräilee mukana kun mummi laulaa ja soittaa kitaraa! Minä ja Makke laitettiin pyyhkeet kaulaan, otettiin limsat käteen ja lähdettiin saunomaan!

- Veera

BLOGGAAMINEN ON MINULLE KUIN TERAPIAA (arvonnan voittaja selvillä)

Bloggaus on minulle todella tärkeä juttu. Täällä voin ilmaista itseäni, ja jakaa tunnetilojani. Bloggaaminen on minulle kuin terapiaa, niinkuin otsikossa lukee. Saan purkaa tänne ajatuksiani, pääsen omaan maailmaani niin sanotusti.

Tällä hetkellä, koen että mun stressitaso on korkea. Olen stressaaja tyyppiä, otan pienistäkin asioista hirveen stressin, kuten Nellin tulevista synttäreistä. Synttäreiden lisäksi stressaan meidän raha-asioita, siitä en nyt sen enempää avaudu. Mutta sen verran voin sanoa, että me kyllä pysytään ruuassa. On vaan pari juttua, mitä pitäisi hoitaa pois alta.

Kolmas asia, mistä stressaan on autokoulu. Minulla on syventävä vaihde edessä, ja mua suoraan sanoen pelottaa ja ahdistaa. Tekisi mieli vaan heittää kortti hyllylle, ja olla menemättä autokouluun. Mutta en tee sitä, sillä tiedän että jos heitän kortin hyllylle niin tulen katumaan sitä jossain vaiheessa. Mun on otettava niskasta kiinni, hypätä auton rattiin ja sanoa itselleni, ''Veera, sä kyllä osaat ajaat. Sä kyllä luotat itseesi.'' Eräs henkilö nimeltä mainitsematon, on saanut minut epävarmaksi kuskiksi.

Lainaten äitini sanoja, ''blogistasi saa vaikutelman, että elämäsi olisi ruusuilla tanssimista vaikka todellisuudessa se ei ole sitä pelkästään.'' Pahoitteluni jos te muut olette saaneet myös sellaisen vaikutelman. Olen halunut pitää blogiani positiivisena ja jättää ikävät jutut tämän ulkopuolelle. Minun on tehnyt mieli monesti tuoda tänne välillä negatiivisia asioita elämästäni, en vain ole kehdannut. Mutta, tämä postaus saa olla pieni ''näyttöpala'' siitä, ettei minun elämäni todellakaan ole ruusuilla tanssimista.

En halua jatkossakaan purkaa minun ristiriitaisia tunteita tänne, niinkuin sanoin aiemmin. Haluan, että blogini on positiivinen ja pysyy sellaisenaan. Toki stressin purkauksia tänne saattaa tulla, mutta todella harvoin. Olen kuullut monen ihmisen suusta, että ne blogit on ''parhaimmat'' jossa käsitellään myös ne negatiiviset asiat. Kieltämättä, itsekkin olen samaa mieltä ja tykkään myös lukea sellaisia blogeja joilla ei mene aina niin putkeen, mutta en koe että blogiini tarvitsee tuoda negatiivisia asioita elämästäni.

Mitä te olette mieltä tästä postauksesta?

- Veera
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Kiitos kaikille osallistuneille arvontaan, ja tervetuloa jatkossakin seuraamaan meidän perheen arkea!
Yhteensä 16 osallistui tähän, ja suoritin arvonnan niin että mietin mielessäni jonkun numeron ja laskin keneen osui numero 10.

Kommentoija numero 10, on Hippu@outlook.com paljon onnea voittajalle! Kurkaa sähköpostia, olen ottanut sinuun yhteyttä! :)

PALAUTUMINEN SYNNYTYKSESTÄ

3 viikkoa enää niin tulee vuosi täyteen siitä kun oon synnyttänyt, minulla kesti parantua siitä 1-2kk sillä sain 7 seitsemää syvää tikkiä. Olin myös varma ettei tämä kaunis etureppu koskaan tuu häviämään raskausarpineen. Olin valmistautunut henkisesti, että en tuu laittamaan enään bikineitä päälle ja tulen kantamaan etureppua koko elämäni. Etureppuhan on vain pieni muistutus siitä, että olen saanut pienen ihanuuden elämääni. Pieni ihanuus, joka on vain jättänyt pari muistoa kroppaani raskaudesta.

Kuva otettu 3kk synnytyksen jälkeen¨

Nyt tämä kaunis etureppu on alkanut pienentymään. Mikä on mielestäni ihme, sillä oon vaan löhöillyt sohvalla ja mässäily. No okei, kuukauden ajan kävin juoksulenkillä ja salilla mutta ei noin lyhyessä ajassa voi vaikuttaa kroppaani mitenkää. Alan pikku hiljaa olla tyytyväinen, sillä raskausarvet on komeesti haalistuneet ja kroppa alkaa palautumaan, vihdoinkin. Monet äidit sanoo, että imetys karistaa kiloja. Minulla ei tapahtunut niin, mulla pysyi kilot hyvin kropassa, niinkuin vieläkin. Joudun tosiaan tekemään töitä, jotta saan kroppani kuosiin.. Monet dietti yritykset on epäonnistuneet mutta nyt Tammikuussa alan rääkätä itseäni. En anna periks! 

Kuva otettu 11kk synnytyksen jälkeen

Kun kattoo näitä kuvia, niin oon aika yllättynyt, että oon aika hyvin palautunut alle vuodessa synnytyksestä. Nää kuvat tuo mulle inspistä siihen urheiluun, ja itsetuntokin parani ainakin sen verran et uskallan taas katsoa itseäni peilistä! Vielä kuukauden annan sokerihiiren viedä mua, ja sitten sen jälkeen laitan sokerihiiren lukkojen taakse ja toivottavasti en avaa lukkoa vähään aikaa!

PS. Nyt haastan muutkin synnyttäneet mammat kirjoittamaan miten on palautunut synnytyksestä, onko palautunut itsestään vai onko tarvinnut tehdä töitä sen eteen? Kauan on mennyt aikaa, että on saanut kroppansa niin sanotusti takaisin?

- Veera

PINKIN ASUSTEIN KOHTI TALVEA (arvonta)

-Postaus on toteutettu yhteistyössä Taikalinnan kanssa-

Heippa!

Mulla on taas tietokone rikki, tällä kertaa se ei käynnistä windows ja korjaamiseen menee aikaa. Onneks kuitenkin sain äidiltäni läppärin lainaks, olisin muuten ihan pulassa bloggauksen kanssa! Mutta nyt tähän aiheeseen..

Lohjalla oli ensilumi, joka suli yön aikana pois mikä oli harmillista nimittäin ehdin innostua liikaa siitä ensilumesta. Olin jo etsimässä neidille valmiiksi pulkkamäkeä ja suunnittelin kauppareissuja pulkan kanssa, myös innostuin ottamaan kesäkengät sekä kesätakit huivineen pois eteisen kaapista ja niiden tilalle tuli talvivaatteet!

Kun siivosin niin huomasin, ettei Nellillä ole yhtään talvipipoa niiden puuttuvien talvikenkien lisäksi. Oli ehkä korkea aika alkaa pyydystämään talvipipoa, nimittäin sitä neiti tarvitsee eniten tällä hetkellä. Kenkien osto voi odottaa, sillä Nelli käyttää töppösiä mitkä on muuten hirmu kätevät ja lämpivät!

Hetken aikaa kun googlettelin, niin löysin ehkä maailman söpöimmän pipon mikä sopii tosi hyvin talvivaatteiden kanssa! Typykkä on pitänyt pari päivää uutta pipoa päässä kun ollaan ulkoiltu, ja ihastuneita katseita ollaan saatu vastaantulijoilta. Kieltämättä, pipo sopii Nellille kuin nenä päähän!

Aika pinkkiä, eikö? Meidän piti hypätä lumen sekaan ottamaan kuvia mutta sitten kävikin niin ettei ollut enää lunta mihin oisi voinut hypätä. Ei sit ollut hirveesti fiiliksiä lähtee ulos kuvailemaan, kun siellä oli muutenkin märkää. Mutta, pitäs pidätte pinkistä talvivaatteista? Entäpä piposta? Jos ihastuit pipoon, niin jatka lukemista miten sinä voit voittaa lapsellesi ihanan eläinpipon!

Arvonnassa on 3 arpaa, valitse sinulle sopiva arpa ja ilmoita monellako arvalla olet mukana. Arvontaan on aikaa viikko, eli 15.11.2014

1 arpa, valitse Taikalinnasta minkä pipon haluaisit voittaa. Kerro pipon nimi ja koko, ilmoita myös sähköpostisi jotta saan yhteyttä voittajaan.

2 arpa, valitse Taikalinnasta minkä pipon haluaisit voittaa. Kerro pipon nimi ja koko, ilmoita myös sähköpostisi jotta saan yhteyttä voittajaan. Tämän lisäksi sinun pitää olla rekisteröitynyt lukija.

3 arpa, valitse Taikalinnasta minkä pipon haluaisit voittaa. Kerro pipon nimi ja koko, ilmoita myös sähköpostisi jotta saan yhteyttä voittajaan. Tämän lisäksi sinun pitää olla rekisteröitynyt lukija ja jakaa tämä postaus sinun facebookin seinällä.

Onnea arvontaan!

- Veera

HALLOWEEN

Oon viimeks viettänyt Halloweeniä ala-asteella, iltamme täyttyi pullonpyörityksellä, karaokella ja seiniä koristi hämähäkin verkot ja haamut. Tietenkin oli kunnon brunssi, esimerkiksi boolia (limua) ja nakkisormeja myös ulkona oli kurpitsalyhty ottamassa vastaan kavereitani. Vanhempani oleskelivat ylhäällä kun mä pidin 10 hengelle pienet bailut alakerrassa. On niin hyviä muistoja, harmittaa välillä etten ole enää niiden kavereiden kanssa yhteyksissä tänäpäivänä.

''Aikuisena'' en ole koskaan ollut Halloween juhlissa, en ikinä. En tiedä onko se hienompaa ja hauskempaa kun on pukeutunut joksikin, vai poikkeaako se erityisemmin tavallisista pirskeistä. Jotkut pitää ryyppäämiseen syynä sen koska on Halloween, ja jotkut taas tosissaan haluaa panostaa ulkonäköönsä ja haluaa näyttää pelottavalta.

Mä en tänä vuonna juhlinut Halloweeniä, en edes laittanut kurpitsan loistamaan oven eteen. Kuitenkin maalasin itseni, tai no en maalannut kun ei ole kasvomaaleja mutta meikkasin itseni. En tiennyt mitä olin edes tekemässä, mä vaan laitoin meikkejä naamaan miten sattui enkä miettinyt erityisesti mitään tiettyä hahmoa. Myös laitoin hiukseni, ja miljoona kertaa lakkaa!

Tämän tein siksi, koska muutamien bloggaajien kanssa aloitettiin #mainiomarraskuu haasteen. Joka päivälle on tietty juttu mitä pitää kuvata, ja jotkut on todella vaikeita että tässä haasteessa täytyy olla luova ja kekseliäs! Mä en tosiaan ole kumpaakaan, joten saa nähä miten selviydyn haasteesta. Joka päivä lisään haasteen kuvat tonne instagramin puolelle. Meitä saa seurata myös siellä!

Hyvää Halloweeniä!

- Veera